Emmi tässä on jo jonkun aikaa kysellyt uutta blogi-kirjoitusta, ja nyt pitkällisen pohdiskelun jälkeen ajattelin jotain kirjoittaa muiden iloksi... tai no , ainakin siis muiden luettavaksi.
Tällä päivämäärällä 10 vuotta sitten kuvittelin juuri saaneeni ehdottomasti viimeisen lapseni. Hoivailin pientä tyttöstä sylissä ja yritin pysyä 7, 5 ja 3 vuotiaiden lasteni jutuissa askeleen edellä tai edes jotenkin tilanteen tasalla, välillä paremmalla menestyksellä ja välillä kaaosta jälkikäteen selvitellessä. =)
Onnea siis kovasti Enna-neidille♥
Kesä oli siis vähäluminen, mitään muuta hyvää ei tästä kesästä voikkaan sanoa.
Jeren 1v synttäreitä vieteltiin ja herra aloitti päiväkodissa elokuussa. Hienosti on hoitopäivät sujuneet ja pikkumies oppi välittömästi, että autoilla (tai muilla liikkuvilla esineillä) leikkiessä pitää sanoa "piipaa piipaa".
Elokuussa jäin myös sairaslomalle odottamaan äitiysloman alkua, jonka aloitan nyt varhennettuna ensi viikolla. Jerestä tulee sitten isoveli joskus marras-joulukuun vaihteen tietämillä, ja ultrassa näkyi jo, että pientä poikaa odotellaan perheeseen.
Ja nyt sanon tämän uudestaan ääneen: Ei enempää lapsia, ehdottomasti ei!
Jeren odotteluhan sujui fibron kanssa hienosti, ei särkenyt eikä jumittanut, raskausvaivoja oli tosin senkin edestä. Tämä odotus on sitten ollut ihan päinvastainen, välillä jopa unohtanut odottavansa lasta, mutta ne säryt ja jumitukset!!! Haloo!!! Ari saanut roikottaa välillä paikasta toiseen, kun ei pääse liikkumaan niin ei pääse.=( Ja olenkin tullut tulokseen, että olen selkeästi liian vanha tulemaan enää äidiksi!
Luin just tänään toisen iltapäivälehden nettisivuilta teiniraskausjuttua, jossa sitten keskusteluissa ihmiset päivitteli sitä miten kamalaa onkaan kun IHAN LIIAN nuorena aletaan äidiksi. Ja keskusteluissa ihmisten mielestä se liian nuori oli alle 22 vuotiaat!!! Mä julistan kyllä vastakkaista näkemystä: nuorempana jaksaa ja pystyy, nyt ei meinaa jaksaa valvoa edes ilta kahdeksaan, jos ei välillä saa päiväunia.
Noniin ja asiasta taas nakkisämpylään:
Emmi muutettiin tuossa pari viikkoa sitten pienestä yksiöstä, kaksioon asustamaan Jounin ja pörden kanssa... Pörde on siis mustahko misu jolla on söpöt isot silmät =) Hassuinta koko muutossa oli se, että kun kamat oltiin saatu uuteen osoitteeseen perjantai-iltapäivänä, niin neito lähti leirille viikonlopuksi ja jätti poikakaverinsa laittelemaan tavaroita paikoilleen =D Hyvin oli Jouni kuitenkin tehtävästä selviytynyt, ja ilmeisesti ovat sinne kaikkea uutta käyneet jo ostamassa. Pitäiskin mennä katsomaan sinne joku päivä.
Niin ja koulutkin siis alkoi, Emmi jatkaa lähäri-opintojaan, Eetu meni jo 9 luokalle, Eemeli kuutoselle ja Enna neljännelle! Niin, taidan siis potea jonkin sortin ikäkriisiä, ihan vain sen takia, että mulla on jo kovin isoja lapsia! Kuka antoi luvan kasvaa noin äkkiä noin isoksi? Ja tarkoittaako se siis sitä että olen (muka) itse vanhentunut jossain välissä? Juu-u, parasta ennen päivämäärä on tainnut mennä jo joku aikaa sitten ohi, kunhan se viimeinen käyttöpäivä merkintä vielä odottais muutaman vuoden.
Hyvin tämän huomas, kun olen siis aloittanut kasvattaa hiuksiani uudestaan pitkiksi, ja tässä päivänä eräänä huomasin, että minähän saan ne jo kiinni (säälittävän pienelle ponnarille, mutta kuitenkin). Siinä hiuksia pompulalle sitoessani mietin, että olen pitänyt hiuksia näin kiinni noin 20 vuotiaana, että näytänkin samalle kuin vanhassa ajokorttikuvassani....Sitten katsoin uudestaan peiliin... Kerro kerro kuvastin, näytänkö 20 vuotiaalle: NO ET TOD!
Joo, että voi masennus, kun tarkastelin kuvajaista, ja totesin, että roikkuu tuolta, roikkuu täältä, lömpsöttää tosta ja joku on vielä tehnyt jotain röttöjä sinne sun tänne!
Epäilen, että meidän talon peileissä on jotain vikaa, muuta selitystä en juuri nyt pysty keksimään.
Tai sitten se on tämä Suomen ilman-ala, joka harmaannuttaa Arin parran, ja vähentää hiuksia... ehkäpä...
Hyppiessäni tässä ajatusten sekamelskassa, ja kuunnellessani lasten juttelua, kiljahtelua ja muuta älämölöä tuli mieleeni, että isäni kävi täällä piipahtamassa Annin kanssa viime viikolla. Olivat pari yötä anoppini luona yötä, anopin ollessa Kuusamossa =) (tää on varmaan isovanhempien vaihtoviikot tai jotain). Oli kiva kun kävivät, ja todistusaineistoa löytynee isän kamerasta varmaan parinsadan kuvan verran.
Ari on huhkinut pitkin kesää ja syksyä yläkerran kimpussa, jonka taaempi huone on tällä hetkellä hyvin riisuttu sinä, katto ja lattia-laudoituksesta, ja -villoista. Ajatus on, että se vielä ennen pakkasia sais uudet villat, tuulensuojalevyt, ja tietenkin tän sisäverhouksen, jonka jälkeen Enna pääsis sisustamaan neitsytkammarin mieleisekseen. Projektin valmistuminen on nyt kestänyt, koska näitä pikku projekteja löytyy niin pihalaatoituksesta, hiekkalaatikosta, keinusta, mikroautosta ja koiratarhan aidan siirroista ja uusimisesta.
Kesän aikana myöskin koko porukalla pilkottu polttopuuta yksi tukkirekka kuorma (toinen odottaa ensi kesää), sekä mustaherukan keräämistä harrasteltu. Hirmuisen tehokkaalta kuulostaa ainakin näin äkkiseltään, todellisuudessa on ehditty ottaa aika rauhallisesti ja laivallakin käytiin lasten kanssa lomailemassa jossain välissä.
Nyt taitanee kutsua saunan lämpö, lapset hiljentyneet jo nukkumaan, ja läpimärkä koira kävi jo pesulla. Nyt on hyvä hetki rauhoittua itsekkin ja nautiskella hiljaa lauteilla tuon rakkaan ukonkörilään vieressä ♥
