Miksi, miten, kuinka, koska ja miksei?

Jere on onnistunut tavoittamaan ensimmäisen kyselykauden. Tai, niin, ehkä se vain alkaa eikä lopu koskaan. Jeren lemppari kyselyä on tällä hetkellä "missä äiti on?" "missä isi on?" "missä topi on?", tietäen kyllä hyvin vastauksen itse. Isin ollessa töissä, ja pojan kysyessä "missä isi on?" olen vastannut, että "hmm, olisko olkkarissa?" johon hän pontevasti päätän pudistellen toteaa "e-ei, töissä!" =)

Vanha ystäväni ala-asteen ajoilta juuri ihmetteli miten nuo lapset osaavatkin kysellä ihan mahdottomia asioita, joihin ei ole olemassa vastausta. Niin, mistä ne niitä oikeasti keksii?

Yksi lapsistani mietti koulussa kuulemaansa asiaa, että suomessa edelleen maa nousee "mutta jos se kerran nousee rannikolla, niin eiks siihen veden ja maan rajalle tuu hirvee railo?" =D Istuin ja katselin lastani suu auki ja mietin, että miten se on tuollaiseen loppupäätelmään päässyt, kun samalla hetkellä lapsella itselläänkin leikkasi, ja alkoi nauramaan asiaa.

Äitien tulisi olla loppumattomia viisaudelähteitä, jotka vastaavat mitä oudoimpiin kysymyksiin, miksi jäniksellä ei ole pitkää häntää, miksei linnuilla oo turkkia, miksi formula-autot kulkee noin lujaa, miksei meidän auto kulje niin lujaa, kuinka kovaa meidän auto sitten kulkee, mikset sä oo kokeillu, kuinka kovaa se kulkee, miksi on liikennesäännöt, eiks olis kivaa jos ei olis, miksi meidän pitää opetella näitä juttuja koulussa.... lista ei lopu ikinä ja kunnon vastaus pitäisi saada nopeammin, kuin guugle etsii hakusanaasi.

Ihana oli myös ison poikani toteamus tässä kerran, kun joku jotain taas kyseli, ja puuskahdin, että mistä ihmeestä mä voisin sen tietää?!?! Poika katsoi minua ja totes, että kyllä sun pitäis tietää, kun sä oot äiti. Vastasin, että joo äiti, mutten sentään mikään jumala. Poika totes mennessään, niin mutta puolijumala kuitenkin. =D Aamen! Voiko äiti siis olla tietämättä vastauksia kaikkiin esitettyihin kysymyksiin, koska on kuitenkin puolijumala.

Kyselyistä muistui mieleeni taannoinen tapaus, kun tajusin, että nyt on joku lapsosista käynyt äidin käsilaukulla ja kondomipaketti on kadonnut. Tämä siis tapahtui, kun lapsetkin olivat sen verran pieniä, ettei ainakaan tarkoitettuun käyttöön olleet varmastikkaan niitä ottaneet. Aloitin hienovaraisella kyselyllä, että "KUKA on käynyt äidin käsilaukulla?" vastauksena hiljaisuus ja varoivaisia kieltelyjä, "en mä ainakaan". Kunnes keksivät kysellä, että "miten niin?" Selitin, että käsilaukusta on viety nyt äidin tavaraa, ja että haluan ne takaisin.
"mitä tavaraa?"
"no, ööö siis sellaisia äidin juttuja, sellainen pakkaus, joka oli tässä sivutaskussa"
"mitä siinä oli?"
Tässä vaiheessa vanhin lapseni oli tietoinen jo, että mikä artikkeli äidillä oli kateissa ja hienoinen ivallinen hymy asettui naamalle, kun hän parkkeerasi hyvälle katsomopaikalle seuraamaan tilanteen kehittymistä ja äidin selostusta.
"ei montaa ollut, muutama sellainen juttu, jotka oli sellaisessa kuorissa"
Nyt astuu vuoroon pikkuveli, joka vähän aprikoiden kysyy "sellaisia limaisia juttuja, vähän kuin tahmatassut, joita saa kauppojen auloista, niistä kierrettävistä laitteista?"
"!!! niin, E***** MISSÄ ne on nyt???!"
"Tota, tuolla roskiksen takana, me katottiin niitä kaverin kanssa"
"äiti, mitä ne oikein on"
"no ne on kondomeja, ja nyt menet heti keräämään ne pois sieltä roskiksen takaa ja laitat ne tähän pussiin  ja sit roskikseen"
"Niin mut mitä sä niillä teet?"
Vanhin lapseni hymyili entistä leveämmin ja päätin olla kylmän viileä aikuismainen aikuinen ja vastailla lapsen kysymyksiin mahdollisimman hyvin.
"no, ne on sellaisia mitä aikuiset tarvitsee, ettei tule sairauksia tai tule raskaaksi, jos ei halua saada lapsia, mutta haluaa silti olla oikein lähellä toista" Sanamuotoa en siis enää muista, mutta selitin mielestäni hyvin lapsen ikätasoisesti, että mistä on kyse.
"selvä"
Niin lapsi kääntyi mennäkseen siivoamaan niitä, kunnes sekunnin murto-osan jälkeen kääntyi takaisin ja totesi "MUTTA ÄITI, mihin SÄ niitä tarvitset?"
Tässä vaiheessa sekä minä että vanhin lapseni purskahdettiin nauruun ja minä taisin hylätä viisaat vastaukset ja kerroin, että roskikset löytyy tuolta suunnalta, ja nyt vauhtia...

Toivotan kaikille äideille mukavaa alkanutta viikkoa ja kekseliäisyyttä vastailuihin, ja oikeesti, piilottakaa ne ehkäisypillerit, kondomit ja kaikki muut sellaiset, mitä ette halua selostaa juurtajaksaen jälkikasvullenne.

Ystävyys ♥

Ystävänpäivä lähestyy, nimpparit vietetty, synttäreitä odotellessa. Pikkupoikien flunssa selätetty lähes kokonaan, tosin se onneton tauti hyppäs minuun, joten taidan vietellä tämän viikon juhlat nenäliina-kasan alle hautautuneena. Ystävänpäivä jotenkin herkisti väsyneen ajatusmaailmani, ja tästä tekstistä voipi siksikin tulla ajoittain hyvin hyppelehtivä. Jotenkas, pomppikaa mukana tai kaikessa hiljaisuudessa poistukaa paikalta, kun ette enää pysy mukana =)

Mietin ensin jotain ystävänpäiväkorttia, lahjaa ja runoa rakkaille ystävilleni, mutta kun aloin miettimään tarkemmin, niin ajattelin, että kerron teille kaikille jotain rakkaimmista ystävistäni, ja siitä miten heidät näen.

Minulla ei ole montaa ystävää, mutta ne, jotka minut hyväksyy tällaisena ja joiden kanssa on mukava olla, ovat sitäkin rakkaampia minulle. Heidän eteensä olen valmis tekemään kaikkeni.

Aloitankin vanhimmasta, ei siis iällisesti, vaan kauimmin tuntemastani ystävästäni.

Cia
Sinun kanssasi olen kasvanut läpi lapsuusvuosien, kiipeillyt talon katolle, penkoneet roskiksia, maalanneet kuusiaitaa, harjoitellut uimista, juossut, nauranut, itkenyt. Riidelty ja sovittu, kaaduttu ja noustu ylös toisen tukemana. Olit mukana nuoruuden tohinoissa, muistan ensimiksauksesi bat ja ryyd kasetille, muistan kuinka meikkasin sinut ja kuinka äitisi laittoi sinut pesemään meikit pois samantien. Läpi aikuisuuden, vatsat samaa tahtia pullistuen istutiin, puhuttiin puhelimessa, läheteltiin kuvia lapsista. Vierailuja puolin ja toisin. Kuinka voi yksi ainokainen ihmissuhde kantaa läpi vuosien? Kun kaikki muu pettää, on Cia, joka tuntee ja tietää minut.
Cia on monitaitoinen ihminen, joka osaa loihtia mitä ihmeellisempiä ruokia, väännellä metallia, sisustaa, rakastaa, kasvattaa niin lapsia kuin eläimiä, ja mitä eläinrakkauteen tulee, niin Cia on siinä ollut AINA ihan omaa luokkaansa, ei sellaista mönkijäistä olekkaan, jota et olisi tutkinut hartaudella. Niin, olet äärimmäisen rakas ♥

Pirjo
Tapasin sinut, kun olimme lähihoitajakoulussa. Olikohan jo ensimmäinen päivä, kun seisoimme yhdessä tupakalla pihalla ja ihmettelimme sitä nuorison puuhailua ja olimme ihan pihalla siitä, missä olimme. Sen kolmen vuoden aikana tapahtui ihme! Seisoimme ulkona auringossa ja sateessa, tuulessa ja viimassa, kahvit loiskuen nauroimme kyyneleet valuen ja välillä vakavia puhuen, toisiamme tukien. Meistä tuli ystävät nopeasti, ja muistan kuinka ensimmäisen kerran ajelin teille käymään, piirtämäsi kartta kädessä, miettien, että MISSÄ korvessa mä oikein oon? Miehet ymmärsi tulla toimeen keskenään, joten saimme istua yhdessä monet kerrat saunoen, ruokaa laitten, pelaten, puhuen hassuja ja puhuen vakavia. Rakkaimpia aikuisiän muistoja tulee varmasti aina olemaan ne illat ja aamuyön tunnit, kun istuimme savusaunan lauteilla, viskoen epätoivoisena vielä viimeiset pihaukset kiukaasta, ja juttua olisi riittänyt vielä moneksi tunniksi. ♥
Pirjo on myös monitaitoinen ja taiteellinen nainen. Hän osaa loihtia mitä herkullisempia ruokia ja leivoksia, kakkuja ja keskiyön pikku suupalaa. Hänen käsissään syntyy koruja, vaatteita, asusteita, tauluja... unohtuikohan jotain? Taianomaisella tavalla, hän keksii omia ratkaisuja, kokeilee ja lopputulema on aina upea. Eläinrakas Pirjo on myös, josta kertonee paljon, että sinä aikana kun olen Pirjon tuntenut, hänellä on ollut hevonen, neljä koiraa ja kolme kissaa. Aiemmin jopa vuohi!?!?  Pirjo on myös uskomaton viherpeukalo, jolta saadut kasvien alut onnistun aina yksi kerrallaan tappamaan (anteeksi). Kanttarellimetsästykset ja ratsastuslenkit on jääneet lähtemättöminä mieleeni. Olen myös Pirjon kautta tutustunut uusiin ihmisiin, ja viettänyt hulvattomia naamiaspippaloita porukalla. Kumpa emme asuisi näin kaukana toisistamme, olisi ihana nähdä paljon useammin.♥

Kirsi
Sisareni, enemmän kuin ystävä. Lapsuuden leikeissä halusin olla aina siellä missä sinäkin, olit suuri idolini ja halusin tykätä samoista asioista kuin sinä, jotta pitäisit minusta. Majaleikit ja niissä yöpyminen oli upeaa, samoin pihaleikit vaikka niissä välillä olikin juoni minulta kateissa, ja muistan kuinka eräskin intiaanileikki sai minut hämmennyksiin, että tarvitsetteko oikeasti apua, vai ette, kun pojat oli teidät sitoneet kiinni auton lämmitystolppaan. Isompana oli ehkä maailman parasta päästä elokuviin sinun seurassasi, jännitystä ei varmasti vähentänyt poikakaverisi pikkuveljen mukana oleminen. Teinivuosien isoin tuki ja turva, jonka kanssa rock cafessa juodut kahvipannulliset ja niiden äärellä vietetyt höpötystuokiot muistuu mieleen kuin eilinen. Muistan ne järkyttävät riidat, ja sovinnonteot, ja sen katkeran kauhean hetken, kun muutit pois kotoa. Muistan myös miten halusin ärsyttää sinua, saadakseni sut huomaamaan minut, ja miten hervottomia naurukohtauksia saatiin aikaan ihan tyhjästä. Emme näe enää juurikaan muutoin kuin jouluna, eli siis aivan liian harvoin.
Kirsi on NOPEA ja taitava neulomaan tumppuja, sukkia, paitoja... kaikkea! Kirsin uskomaton työ engalnniksi vääntää itselleen maisterin tutkinto ihmetyttää vieläkin, mä en ikipäivänä sais mitään vastaavaa aikaan! Kirsi on myös esikoiseni kummitäti, ja on Emmillekkin samanlainen turva, kuin mitä on minulle ollut.
Eli maailman paras ja rakkain sisko, minkä kukaan voi saada. ♥

Mari: Muistan parhaiten ala-asteen portaat, joita laskettiin alas, samalla kun vanhemmat oli ope-kokouksessa.
Kirsi: Parhaimmat ja pahimmat hölmöilyt tuli tehtyä sun kanssa.
Katja: En edes viettänyt aikaa kanssasi paljoa yläaste-aikana, mutta silti olet jäänyt lähtemättömästi rakkaiden ihmisten joukkoon. Skidrow muistuttaa joka kerta sinusta ♥
Matleena: Kanssasi tapahtuu aina jotain. =)
Marjo, Outi ja Paake: Olette ottaneet minut ihanasti vastaan, ja kanssanne on mukava viettää aikaa ja jutella, nauraa ja vain olla.
Virve: Uskomaton tuki vaikeimpien aikojen aikana. Ja mahtava karaoke-kaveri!

Nyt alkaa ahdistamaan, kenet mä nyt unohdan!!!

Vanhempani ovat olleet aina kauhulla sivussa seuraamassa, mitä seuraavaksi päätän tehdä. Kiitos että olette jaksaneet ja huolehtineet.
Lapseni, Rakastan teitä jokaista enemmän kuin koskaan voitte ymmärtää.
Ari, muruseni, kaiken kiireen keskellä rakastan sinua. Minun mieheni on uskomattoman hyvä rakentamaan kaikenlaisia menopelejä lapsille ja korjailemaan erilaisia koneita, remontoimaan ja rakentelemaan.
Anoppi: Tuhannen touhun mummi, jonka elämässä sattuu ja tapahtuu. Adoptoi isommatkin lapset omiksi lapsenlapsikseen heti alkumetreillä. ♥

Noin, ja nyt porukalla loukkaantumaan, kun kuitenkin unohdin mainita ja kertoa juuri sinusta.
jokainen ihminen elämässäni on omalla paikallaan tärkeä ja siksi rakas.

Hyvää ystävänpäivää kaikille ♥♥♥