Aikaa on vierinyt siitä kun viimeksi tänne teidän iloksenne näpsyttelin, paljon on myös sen jälkeen tapahtunutkin.
Arin kanssa päätimme jatkaa elämäämme erillään, ja asiat saivat yllättävän nopeita käänteitä, joten, elokuussa tehty päätös toteutui käytännössä jo syyskuussa! Joka tarkoitti, että samalla kun teimme tasajakoa tavaroista ja pakkasimme, hoidimme myös normaali-arkea lasten kanssa ja töissä käyden, sekä soittelemalla sadoittain puheluita ja lähettelemällä sähköpostia, juoksemalla pankissa ja kiinteistövälitystoimistoissa, sekä hommaten facebook-kirppiksiltä kaikkea vielä tarvittavaa tavaraa.
Muutto itsessään sujuikin helposti, olihan tavarat kuitenkin hyvin pakattuina ja armeijallinen porukkaa oli tekemässä töitä: Ari, Sami, Kapa ja Eetu olivat pakkaamassa kolmea autoa ja yksiä peräkärryjä. Enna ja mummi siivosivat vanhaa kotia ja Enna sitten auttoi taas Emmin kanssa iltapäivästä iltaan asti tavaroiden purkamisessa. Emmi tuli siis iltapäivällä parin kaverinsa kanssa uuteen osoitteeseen, jossa auttelivat järjestelyllä ja lamppujen kiinnityksissä. Cia, Aksu ja Kirsi olivat siivoamassa uutta asuntoa, joka oli lievästikkin sanottuna törkeässä kunnossa (vaikka vuokranantajan mukaan, siellä oli käynyt siivousfirma siivoamassa). Edelleen siis siivoan täällä hämähäkinseittejä ovenkarmeista pois, ja lattiaa olen hinkannut kloriitin ja karhunkielen kanssa, jotta saisin irti sen mustan töhnän, joka lattiaan on kiinnittynyt tervan lailla. Osa on jopa tällä käsitettelyllä lähtenyt, osa jäljistä on näköjään vain yritettävä peittää matoilla ja huonekaluilla tai hyväksyttävä tosiasia, että lattiassa nyt vain sattuu olemaan likatahra juurikin keskellä lattiaa.
Vanhasta työpaikasta irtisanoin itseni sekavin tuntein, ja muutimme siis Forssaan, jossa ei uutta työpaikkaa ollut edes tiedossa. =D (nopean toiminnan nainen iski jälleen) Välillä itseäkin hirvitti tämä huolettomuuteni, mutta kuten aina, asioilla on tapana järjestyä, niinkuin nyt tälläkin kertaa.
Sain sijaisuuden vuoden loppuun asti, ja pojat saivat hoitopaikan vuorohoitoa tarjoavasta päiväkodista. Kyllä tämä tästä siis alkaa pikkuhiljaa taas elämäksi muuttua, luulisin? =)
Monenlaista asiaa on joutunut muuton jälkeenkin hoitamaan, Kelan kanssa on saanut urakoida ihan tosissani, ja palkkaa odotellessa on sosiaalitoimen luukullakin tullut vierailtua. Isona apuna on ollut äitini ♥ Siitä ihan megakokoinen kiitos. Pikkupoikien kanssa ollaan vierailtu mummulla ja käyty puistossa, mummu on hoitanut poikia aina, kun mulla on ollu jotain palaveria tai lääkärireissua, ja tästä saankin siis aasinsillan sairasteluihimme! ärks sanon minä!!!
Oli siis ihan arvattavissa, että kun pojat menee hoitoon päiväkotiin, että varmasti joku pöpö sairastetaan, MUTTA 24.10 alkoi pikkupojat tulemaan kipeäksi, 26. tulin minä kipeeksi, sit makoiltiin viikko, jonka aikana Topilla huiteli kuume yli 40 asteen ja korvista löytyi sit tulehdus =(
Palattiin hoitoon ja töihin 4.11, ja ekana työpäivänä ihmettelin, et ompas toinen korva kovasti lukossa... Illalla päivystykseen ja kas, mullakin oli korvatulehdus. Viikonloppuna alkoi Jerellä kova yskä, ja seuraavalla viikolla nousi kuume ja taas istuttiin lääkärin päivystyksessä. Streptokokki-G ja kurkunpääntulehdushan siellä jylläsi, ja nyt on Jerellä lääkekuuri menossa. Kuvittelin viime perjantaina, että nyt olemme selättäneet kaikki mahdolliset pöpöset, mutta kas kas, eilen olin töissä ja pojat pitkästä aikaa taas hoidossa, tänä aamuna menin herättämään poikia, kun totesin, että Topias on muuten melkoisen lämmin, käsituntumalla sanoisin että yli 38 on lämpöä. Meillä siis ei tällä hetkellä mittailla lämpöä millään mittarilla, koska ensimmäinen katosi mystisesti jonnekkin (löytynee varmaan ens kesänä jostain pakastimesta, tai lelulaatikon pohjalta) ja toinen kuumemittari, joka oli sellaista vanhanaikaista mallia, särähti palasiksi. (onneksi oli kotelossaan, joten ei saatu sirpaleita ympäri olohuonetta).
Nyt on myös Eemeli ja Ennakin saaneet jonkun flunssapöpösen, toinen yskii ja toisella nenä on ihan tukossa. Mulla on kurkku kipeänä, mutta Jere sentään vaikuttaa jo omalle energiselle itselleen... Kyl me täältä nessujen seasta jossain vaiheessa varmasti noustaan. =/
Eetuhan jäi tässä muuttotouhussa asumaan Arin kanssa, ja harjoittelemaan jo itsenäisempää elämistä, ennenkuin aletaan hakemaan Eetulle sopivaa asuntoa koulun läheltä. Hienosti on sujunut, vaikka pientä alkukangerteluakin tietenkin on. Ihana on kuitenkin olla nyt tässä vaiheessa, että voi suunnitella OIKEASTI sitä itsenäistäkin elämistä. Olen kovin ylpeä Eetusta, ja siitä miten hienosti hän on oppinut ottamaan vastuuta omasta elämästään ja miten hienosti hän hoitaa koulun, bussikortin uusimiset, kauppakäynnit ja muun. ♥♥♥
Emmi puuhaa Helsingissä, ja elämä sielläkin alkaa pikkuhiljaa näyttämään valoisammalle.
Eemelillä on muuton jälkeen ollut vaikeuksia löytää rytmiä elämäänsä, ja meno on välillä äidin näkökulmasta katsoen melko villiä.
Ennasta on kasvanut melkoinen kaunotar, joka hoitaa koulunsa hienosti ja täältä on alkanut löytymään kavereita ja rientoja.
Itse koko tämän myllerryksen keskellä yritän vain selviytyä päivästä toiseen, ja pitää edes jotkut langat käsissäni.
Arin kanssa olemme jatkaneet yhteydenpitoa päivittäin skypen kautta, jotta Arikin näkee poikia päivittäin, ja pojat isäänsä. Paljon on myös saatu puhuttua yhdessä ja pohdittua asioita, mikä on tehnyt väleistämme lämpimät. Silti olemme yhtä mieltä siitä, että erillään asuminen on paras ratkaisu, ja molemmat on tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. On hienoa, että on ihminen, joka kuuntelee ja tietää tilanteen, jolle ei tarvitse kertoa koko elämää alusta asti, ja joka kuitenkin ymmärtää puolesta sanasta, mikä vetää tälläkin kertaa mieltä matalaksi, tai miksi iloitsen jostain toisesta asiasta niin kovasti.
Monenlaista on mahtunut tähän syksyyn, ja monta pientä ilonaihetta olen löytänyt. Vaahteranlehtiruusuja, kirjastokäyntejä, puistossa lasten kanssa leikkimistä, joulunodotusta, villasukan neulomista, fibrokaan ei ole vaivannut, ennan kanssa pelailua, elokuvailtaa teinien kanssa, ystävien kanssa tapaamista, kirppiskäyntejä.... elämän ihania pieniä onnen murusia♥ ja vastapainona pienten poikien tehokasta kodinuudelleen järjestelyä, jonka seurauksena koti on kaaoksessa ja mehua sekä banaania löytyy yllättävistä paikoista =D
