Tervetuloa seuraamaan elämääni

Testimielessä uusia asioita opetellessa testaan nyt sitten blogin kirjoittelua, ja aiheena oma elämä (jonka ajoittain kadotan) ja oman perheeni puuhat. Tätä olisi pitänyt kokeilla jo silloin kun lapset oli pieniä. =)

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kriisistä toiseen

Löysin netistä meemin, jossa lukee "Lapsena odotin että kasvan aikuiseksi, tämä paska ei ole sitä mitä odotin". Näin kiteytetysti elämäni on viime keväästä asti siis ollut enempi ja vähempi paskan satamista niskaan, omien voimien loppumista, yritystä ponnistaa ylös ja taas on joku taho hakannut maahan.

Tammikuussa sairastuin masennukseen. Nyt yritän siitä toipua, olen ollut nyt pari viikkoa taas töissäkin. Kevät tulee kovaa vauhtia, mutta mieliala ei nouse auringonvalon kanssa.
Talous on edelleen sekaisin, ja asiaa ei ole auttanut esimieheni (entisen sellaisen) vitkuttelu, hän siis jätti toimittamatta papereitani palkkatoimistoon, joka ei niitä voinut tietenkään lähettää kelaan, joka ei voinut tehdä päätöksiä, että saisin rahaa, koska mitään dokumenttia eivät olleet saaneet. GREAT!

Empun käytös on säilynyt hyvänä, poika käy koulua siellä Heinolassa ja viikonloppuisin on joko kotosalla tai tyttöystävällään. Aivan ihanan nuoren naisen tuo Emppu onkin löytänyt ♥
Kävin pääsiäisenä tapaamassa tytön äitiäkin, Päivikin on kovin mukava ihminen, ja odotan kovasti, että kesällä ehdittäis mennä uudestaankin moikkaamaan.
Avohuollon sijoitusta on suunniteltu purkaa, mutta koulupaikka Forssassa on vielä ihan auki, eikä homma tunnu nyt etenevän mihinkän suuntaan. Palaverikin on jo 9.5. mutta mitään tietoa ei tulevasta vielä oo saatu.

Enna jatkaa tasaisesti hommiaan, käy koulua, puhuu tai on puhumatta, siivoaa tai elää kaaoksen keskellä. Yleensä kuitenkin kotona kietoutuu villapaitaan ja peittoon, ja kiemurtelee ameebamaisesti sohvalla tai puoliksi lattialla (välillä kokonaankin).

Eetun koulu on loppumassa, uudesta opiskelupaikasta ei vielä tiedä, eikä kesäksi oo löytyny töitäkään. Vammaistukikin on näköjään loppunut, ja pitäis ilmeisesti tehdä uutta hakemusta pojan kanssa.

Emmi selvisi hengissä Australian reissusta ja jalkaleikkauksestaan ♥ Nyt ois tarkoitus jatkaa keskeytyneitä opintoja ja joskus valmistua hoitajan jaloon ammattiin.

Ja pikkupojat kasvaa ja oppii uutta koko ajan. Topsusta on tullut melkoinen papupata ja Jere on oppinut numeroita ja kirjaimia, ja tehtäväkirjat alkaa oleen kovinta hottia heti autojen jälkeen (mikään ei varmaan mene autojen ohi ikinä pojilla) =D

Cian kanssa kävin katsomassa Popedaa aprillipäivänä, kun olivat Forssassa keikalla, oli hieno ilta ♥
Muuten ihmissuhderintamalla onkin sit hiljaisempaa, eli ei oo siis mitään mieskiemuroita (se tästä sopasta nyt enää puuttuiskin!).