Syyskuisia mietteitä

Mitäpä piti tämä kuukausi sisällään? Kolmet synttärit tietenkin, Ennan kovasti odottamat 9v synttärit, jotka järjestettiin yö-synttäreinä, ja meillä oli sitten kaksi kaveria yökylässä. Tein yläkertaan siskonpedin, ja yläkerta oli sitten neitien valloittamaa aluetta sen illan ja yön. Tein ämpärillisen poppareita, samalla kun tytöt katselivat elokuvaa, ja jättisuuren määrän lettuja... Saunassakin ehtivät käydä lutraamassa =)
Sisko ja isäkin ehtivät täyttää vuosia, onnittelut siis heille vielä kertaalleen ♥
Käväisin paikallisessa perhekerhossa kerran, tällä viikolla en sinne kerennyt, koska viimeisen viikon ajan olen tohissut Emmin muuttoa. Neiti siis muuttamassa omaan asuntoon Forssassa ja nyt on vihdoin tehty vuokrasopimus, tänään vihdoin sähkö ja vesisopimuksetkin sain aikaan, vielä kun vakuutuksen saisin aikaiseksi ottaa. Siihenkin vertailuun sain tuhrattua puolpäivää! Ihanaa kuitenkin kun tyttö on tohkeissaan muutosta, ja ottaa mut ja Arin mukaan touhottamaan =) Ei tullut itelle aikoinaan mieleenikään ottaa äitiä mukaan muuttojuttuihin, vähän tuli kai nenä pystyssä lähdettyä. Onneksi se nenä laskeutui ja huomasin miten korvaamaton apu ja asia oma äiti oikeastaan onkaan. Nytkin takuuvuokrat on hoitunut äidin suosiollisella avustuksella. -kiitos äiti-
On se vaan hassua miten sitä muistaa kuin eillisen, sen oman kotoa muuton, ja nyt ihmettelee kun oma pikkuinen on muuttamassa omilleen ja kokeilemassa josko siivet jo kantaa, samaan aikaan kun ite hoitaa tuota pikkumöttöstä kotosalla ja ihmettelee mihin aika katoaa ja valuu sormien läpi niin nopeasti. Ehkä se haikeus ja itkukin vielä tulee, nyt on vain hämmentynyt olo ja toisaalta onnellinen että on näin läheiset välit kuitenkin itsenäistyvään lapseensa.
Toisen lapsosen kanssa kävin taas vaihteeksi Hämeenlinnassa kääntymässä ja kuulemassa miten sairaanhoitaja tutkimuksessa oli kiinnittänyt huomiota poikkeaviin asioihin, jotka olisin voinut kertoa hänelle esimerkkien avulla ilman tutkimuksia...
No nyt on kuitenkin diagnoosi ikäänkuin varmistunut, ja saadaan sitten haettua kelan kuntoutusta koko perheelle, (jota siis odotan jo innolla).
Pikku möttönen kasvaa kovasti, ja tuossa kahden kuukauden tullessa täyteen, mittailtiin kotivaaálla ja rullamitalla ja strategisen mitat on nyt 63cm ja 8600g. Melkoinen möttönen siis =D
Vähän jo kauhistelin, että jos tuo fibro kovasti alkaa taas kiusaamaan, niin miten ikinä jaksan tota jötkälettä kantaa ja nostella? ehkäpä alan sitten elämään lattianraja-elämää ja ryömin pojan kanssa kilpaa lattioilla Arin työpäivän ajan, saa sitten nostaa mut lattialta ylös töistä tullessaan jos viitsii =) (pitänee siis käyttäytyä kauniisti, ettei jätä mua sit sinne villakoirien sekaan pitkiksi ajoiksi).
Lasten elatus on tuonut omat lisämausteet tähän kuukauteen, ja lopputulema on ihan hyvä, vaikkakin sinne lastenvalvojalle pitää mennä kuitenkin uudestaan. Mutta melkoisten kiemuroiden ja muutaman erittäin kireätunnelmaisen puhelun jälkeen asiat näyttää rullaavan taas vähän matkaa eteenpäin.
Mitäköhän muuta.? Tätä aloitellessa oli paljonkin asiaa, nyt tuntuu että astia on ammennettu tyhjiin. Vieläkin tulee asioita mieleen, mutta kaikkea en sentään elämästäni halua täällä kuitenkaan jakaa.
Ainiin... Jos tätä sattuu joku ihana lähisukulainen tai ystävä tästä lähistöltä (kröhöm) lukaisemaan ja on jaksanut loppuun asti tämän jaarittelun lukea, niin ihan pikku vinkkinä annettakoon, että Mä ja Ari kaivataan KIPEÄSTI kahden keskistä aikaa! Meidän perheessä kytee Kriisi! =)

Tositeevee elämää

Tän päivän kuulumiset tähän asti siis ajattelin kirjoitella möttösen katsellessa sitterissä (ekaa kertaa kiinnostuneena) sellaista lelumobilea joka noihin sitterin reunoihin kiinnitetään. Mutta aloitan sittenkin eilisen illan tapahtumista, Ennalla oli siis kaveri käymässä samalla kun noi ukot Edukettusta lukuunottamatta olivat siellä autoja ja traktoreita katsomassa. Leena oli sairaslomastaan huolimatta jaksanut lähteä mukaan, joten mä sain puhua sen pyörryksiin =) Esitys oli kuulemma hieno, vaikka vettä satoikin koko ajan, eikä talvihousut olleet yhtään liian lämpimät. Jäin vain ihmettelemään mikä niissä miehiin ja poikiin vetoaa? siis autoissa... ei ummarra, tosin eipä toi mun karvanaama varmaan ikinä ymmärrä mikä jack sparrowissa on niin seksikästä... Odotan siis kuumeisesti uusinta piratesia kauppoihin, ja olen vaikka viikon syömättä että saan sen elokuvan kanssa viettää iltaa. =D (lähentelee pakkomiellettä, tiedetään).
Tänään möttönen nukkui melkein puolille päivin ja mä sain sillä aikaa valmistella yläkertaa huomista varten, eli rakentaa ISOA siskonpetiä ja pumppailla ilmapalloja valmiiks. Vielä olis muutama pikkuasia hoitamatta, kuten serpentiinit, ilmapallojen ripustelu, ja tarjottavien herkkujen suunnittelu, kortin tekeminen ja lahjan paketointi... plääh, pikkujuttuja, joihin tuhraantuu yllättävän paljon aikaa kuitenkin, ja joista suurin osa pitää tehdä salaa neiti näppärältä, joka tunkee uteliaan nennänsä aina juuri väärään aikaan ovesta sisään "mitä sä äiti teet" kysymyksen kanssa... juu, pikkumies hermostui juurikin, palaan jatkamaan tätä ajatuskuviotani hiukkasen myöhemmin, jos siivoukselta kerkeen.

eka postaus =D

Vamhin lapsistani totesi hienoisesti tyrmistyneenä äidin valokuvavalinnasta, että nämä kirjoituksen on sit POSTAUKSIA... ja ilmeisesti huokaisi helpotuksesta hiljaa mielessään, ettei asu enää kotona, ettei rakas äitimuori mene kertomaan ihan kaikkea hänen tekemisiään kaikelle kansalle =)
Nyt kun joku suomentais mulle nää blogit ja postaukset, ja miksei nää oo vain "omat sivut" ja "kuulumisia"...

Noh, norjalaisvitsi... Meillä Emppu pääsee vihdoin synttärilahjaksi antamallemme motorshow:hun (tämä lause ei ole kieliopillisesti varmaan oikein, viis siitä). eli lupasimme toukokuussa viedä pojan katsomaan yhtä tälläistä moottori_/ralli/räminä juttua, ja kun juhlat osui sit samaan aikaan, niin pohdittiin toista vastaavaa tapahtumaa... yllättäen sekin meni toisten menojen kanssa päällekkäin, joten nyt vihdoista viimein pääsee katsomaan ja täyttämään pikkupoikien sisällä olevan moottorin pärinästä täyttyvän kolosensa.
Samaan aikaan kun armas karvanaamani vie veljensä kanssa pojat katselemaan tätä showta, tulee sieltä veljen luota tytsy meille viettään ennan kanssa synttäreitä... tai... no ainakin leikkimään ja on mulla vähän herkkujakin neideille. Perjantaina olis sit se virallinen synttäripäivä ja silloin meille tulee pari tyttöö yöksi, koska on hienompaa viettää yösynttäreitä, kuin pitää perinteisiä "kakkua ja aasin hännän kiinnitys" synttäreitä. (olen samaa mieltä... ainakin vielä).

Elämä on ollut tässä vimeaikoina varsin vauhdikasta ja tapahtumarikasta, jopa valitettavan vauhdikasta.
Eilen tein jotain täysin tavoistani poikkeavaa, ja riitelin tuon karvanaaman kanssa niin että soi. =/
Mulla kun on huono tapa olla riitelemättä ja vain vaieta silloin kun olis aihetta sanoa... lopulta kimahdin ja heitin tietsikkani hiiren seinään... = o ... juu, hajoshan se. Ei auta, vaikka sovinto saatiin nopeasti aikaan, harmittaa silti sen hiiren maallisen vaelluksen päättyminen ihan hirmusti.
Onneks mukelot jatkoi uniaan, vaikka nämä kaksi omapäistä ottivatkin mittaa toisistaan melkoisella metelillä.

Tänään olin katsomassa kun Enna oli koulujen välisissä urheilukisoissa, möttönen ei katsellut kuin unikuvia autossa tämän mamin pomppiessa ees taas auton ja urheilukentän laidan väliä. Tuli nähtyä vanhoja työkavereita, ennan eskariope, ja liuta tuttuja muksuja. Mukavaa oli, ja tytsy juoksi hienosti (huomattavasti nopeammin kuin äitinsä aikoinaan), joukossa oli tosin muutama järkyn nopee juoksija, joten mitaleita ei nyt meidän palkintopokaalikaappiin ilmestynyt. Hämmästyttävää silti että lapsi on noin urheilullinen, kun muistan itse seisoskelleeni joka ikisessä palkintojen jaossa koulussa kolmen viimeisen joukossa ja pokanneeni aina sen lyijykynän itselleni. (ei siis ihme että pureskelin kaikki kynät palasiksi) =)

Ja nyt taidan poistua takavasemmalle, ja mennä katsomaan, josko tuo möttönen jo tuolta herää, ainakin ähinä ja puhina kuuluu jo.

Ihan eka blogimerkintä!

Äsken vielä pohdin mitä tähän nyv viisaana laitan, ja kas, ongelma ratkesi ihan itsestään... Kertokaa mulle mitä koko blogi-sana tarkoittanee? Miksi juuri blogi? joo... en jatka tätä ajatuskuviota tämän pidemmälle.
Piti kertomani jotain itsestäni ja nyt siis asiaan. =)
MINÄ: kolmevitonen, äitiyslomailija tällä hetkellä, lähihoitaja ammatiltani ja maaseudulla asusteleva elämää ihmettelevä nais-ihminen.
PERHEENI: Mieheni, jonka tapasin, ja johon tulisesti rakastuin 2009 singottuani ohjuksen lailla Lopelle Mustasaari-kierroksen jälkeen. Tämän rakkaan karvanaaman kanssa saimme heinäkuussa pienen pojan... tai pienen ja pienen, yli nelikiloinen jötkäle, ja btw poika painaa jo yli 7 kiloa. Poitsu on saanut jo monen monta lempinimeä, mutta "melkoinen möttönen" kuvastaa herraa ehdottoman hyvin.
Aiemmasta elämästäni on elämääni sisältöä tuomassa neljä lapsosta... Vanhin on jo 16! voitteko kuvitella että mulla on jo niin vanha lapsi... (mä en, joten yritän sivuuttaa tämän julman tosiasian, että itsekkin SAATAN ehkä kenties vanhentua). Joo, mutta siis oikein ihana ja äitinsä itsepäisyydellä varustettu neiti, jonka oma itsenäinen elämä poissa äidin helmoista on alkumetreillä.
Sitten on 14v poitsuni, jonka kanssa olen juoksennellut vähän siellä sun täällä tohtoreilla, ja vihdoin viime talvena saanut nimiä niille piirteille jotka eduketun elämää hankaloittavat. Nyt toivotaan kuntoutuksen jo pikkuhiljaa alkavan!
Toinen poikani 12v Emppu... Tiiviissä paketissa täyslatinki tunteita, ja lyhyt varoitusaika! Tällä herralla räjähtää elämä sekaisin hyvinkin pienistä asioista, mielikuvitusta ja juttua riittää koko hereillä olon ajan taukoamattomana virtana.
Ja vielä vaatefriikki 9v neitonen. Vielä haluaa olla pieni, ja toisaalta haluaa olla isokin: toisena päivänä leikitään nukeilla, ja toisena päivänä lakataan kynsiä ja tepastellaan teinivaatetuksessa kavereille (ja pieni aavistus taitaa olla, että maailmassa on myös Poikia, siis kiinnostavia, ei sellaisia kuin omat veljet...)

Meinas ihan unohtua, että tämän katraan lisäksi meillä on myös kaksi koiraa (sekarotuinen mustaa labbista muistuttava Nicky, ja vähän ylisuuri saksanpaimenkoira Nappi. Sekä kaksi misua, jotka nyt ainakin kesän olivat ihan pihakisuina, jollei keksitä jotain lämmintä paikkaa niille talveksi varastosta, niin opetellaan taas uudestaan miten sisällä käyttäydytään...

Tällä kokoonpanolla mennään välillä sujuvammin, ja välillä kahlataan kuin suossa eteenpäin.