Vamhin lapsistani totesi hienoisesti tyrmistyneenä äidin valokuvavalinnasta, että nämä kirjoituksen on sit POSTAUKSIA... ja ilmeisesti huokaisi helpotuksesta hiljaa mielessään, ettei asu enää kotona, ettei rakas äitimuori mene kertomaan ihan kaikkea hänen tekemisiään kaikelle kansalle =)
Nyt kun joku suomentais mulle nää blogit ja postaukset, ja miksei nää oo vain "omat sivut" ja "kuulumisia"...
Noh, norjalaisvitsi... Meillä Emppu pääsee vihdoin synttärilahjaksi antamallemme motorshow:hun (tämä lause ei ole kieliopillisesti varmaan oikein, viis siitä). eli lupasimme toukokuussa viedä pojan katsomaan yhtä tälläistä moottori_/ralli/räminä juttua, ja kun juhlat osui sit samaan aikaan, niin pohdittiin toista vastaavaa tapahtumaa... yllättäen sekin meni toisten menojen kanssa päällekkäin, joten nyt vihdoista viimein pääsee katsomaan ja täyttämään pikkupoikien sisällä olevan moottorin pärinästä täyttyvän kolosensa.
Samaan aikaan kun armas karvanaamani vie veljensä kanssa pojat katselemaan tätä showta, tulee sieltä veljen luota tytsy meille viettään ennan kanssa synttäreitä... tai... no ainakin leikkimään ja on mulla vähän herkkujakin neideille. Perjantaina olis sit se virallinen synttäripäivä ja silloin meille tulee pari tyttöö yöksi, koska on hienompaa viettää yösynttäreitä, kuin pitää perinteisiä "kakkua ja aasin hännän kiinnitys" synttäreitä. (olen samaa mieltä... ainakin vielä).
Elämä on ollut tässä vimeaikoina varsin vauhdikasta ja tapahtumarikasta, jopa valitettavan vauhdikasta.
Eilen tein jotain täysin tavoistani poikkeavaa, ja riitelin tuon karvanaaman kanssa niin että soi. =/
Mulla kun on huono tapa olla riitelemättä ja vain vaieta silloin kun olis aihetta sanoa... lopulta kimahdin ja heitin tietsikkani hiiren seinään... = o ... juu, hajoshan se. Ei auta, vaikka sovinto saatiin nopeasti aikaan, harmittaa silti sen hiiren maallisen vaelluksen päättyminen ihan hirmusti.
Onneks mukelot jatkoi uniaan, vaikka nämä kaksi omapäistä ottivatkin mittaa toisistaan melkoisella metelillä.
Tänään olin katsomassa kun Enna oli koulujen välisissä urheilukisoissa, möttönen ei katsellut kuin unikuvia autossa tämän mamin pomppiessa ees taas auton ja urheilukentän laidan väliä. Tuli nähtyä vanhoja työkavereita, ennan eskariope, ja liuta tuttuja muksuja. Mukavaa oli, ja tytsy juoksi hienosti (huomattavasti nopeammin kuin äitinsä aikoinaan), joukossa oli tosin muutama järkyn nopee juoksija, joten mitaleita ei nyt meidän palkintopokaalikaappiin ilmestynyt. Hämmästyttävää silti että lapsi on noin urheilullinen, kun muistan itse seisoskelleeni joka ikisessä palkintojen jaossa koulussa kolmen viimeisen joukossa ja pokanneeni aina sen lyijykynän itselleni. (ei siis ihme että pureskelin kaikki kynät palasiksi) =)
Ja nyt taidan poistua takavasemmalle, ja mennä katsomaan, josko tuo möttönen jo tuolta herää, ainakin ähinä ja puhina kuuluu jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti