Nyt voi jo sanoa ääneen, että olipa raskas syksy! Jeren hoitaminen kävi tosissaan voimille, ja mieli painui melkein pakkaselle, ei kovasti hymyilyttänyt saati kiinnostanut mikään, eniten tuli odotettua sitä siunattua hetkeä kun pääsee töihin takaisin. No nyt ollaan kuitenkin voiton puolella, ja työtkin ovat alkamassa 2.1., jolloin Ari siis hyppää tähän koti-isi rooliinsa, on se saanut kuitenkin jo aika hyvin harjoitella tätä kotielämää, se kun alkoi viettää ylityövapaita jo puovälissä joulukuuta, ja kaikki jouluvalmistelut joita olin lykännyt siihen kunnes arikin on kotona, jäi kuitenkin viimetinkaan... kuinkas muutenkaan? Tuntui että viipotettiin sinne ja tänne koko joulukuu aattoon asti, ja nyt ollaan oltukkin sitten hautautuneena tänne neljän seinän sisälle, varsinkin sen tapaninpäivän myrskyn myötä, jolloin meiltä katos sähköt heti aamusta, ja pysyivät poissa koko päivän... illalla saatiin sähkö takas, mut silloin oli jo netti pimeenä, samoin toi kännyverkon linkkimasto oli kärsinyt niin, ettei verkkoa ollut kuin satunnaisesti kun pihalla känny kourassa pompsahdeltiin etsien optimaalista paikkaa. No, koitti päivä 27, ja sähköt meni uudestaan, netti tuli, ja netti meni, sähkö tuli ja sähkö räpsytteli on/off tilaa... ei kauheesti naurattanut... =/ Tosin tällä hetkellä hieman huonoa omaatuntoa poden, kun vieläkin on muita ilman sähköä, ja mua harmittaa edelleen kun kännykkäverkko on välillä täydet palkit 3G verkkoa, ja seuraavassa sekunnissa koko verkko katoaa kokonaan...mut harmittaa silti! nih!
Joo, mutta mitäs muuta... Pirjolla ja Sepolla kävästiin viettämässä ihanaa saunailtaa, aivan upee saunarakennus siellä onkin, ja sinne mennään muuten uudestaankin, jos vain vieraiksi vielä huolivat =D ja se niiden uus perheenjäsen, se söpöläinen karvainen kaveri!!!! ♥♥♥ mikä sydäntensulattaja-poitsu se olikaan... oih! sellainen rotuisa musta koira-kaveri.
Muksuilta saatiin kaikki joululahjahankinnat pitämään salassa, ja vielä aatonaattona muksut liimautui ikkunaan meidän palatessa ruokaostoksilta, ne kun luuli että me vasta silloin ollaan käyty lahjaostoksilla. Paras oli, kun ne katsoivat kauppakasseihin, ja epäuskoisella äänellä totesivat, että "vaan ruokaa?" =D =D =D
Mutta MÄ sain karaokelaitteiston, joten nyt naapurit varokoon, tämä täti laulaa aina kun vain tilaisuus on!
Oli mukava joulu, ja hei, meillä on aivan ylihieno kuusi! nyt pitäis vielä kuvata sitä joka kulmasta ennenkuin tipauttaa neulasensa lattioille koirankarvojen sekaan, joita muuten riittää, meillä kun ensin niki päätti vaihtaa talvikarvansa kesäturkkiin (näin niinkuin hieman outoon aikaan), ja naksukka seuras esimerkkiä sit kiltisti, ja meinas, että juu, alusvilla onkin ihan turha keksintö, sitä voi tiputtaa isoina tuppoina ympäri kämppää... *huoh* Kyl noista elukoista onkin iloa ja riemua...=)
Jaa, mitäs muuta... hmmm... Jeren kanssa kävästiin tänään 5kk neuvolassa, jossa herraan törkättiin taas molempiin reisiin rokote, aj suuhunkin vielä yks =/ on se surkeeta, kun toinen suuttuu niin maan perusteellisesti moisesta kidutuksesta, ja nyt onkin ollut vähän vetelän oloinen loppuillan. Toivottavasti ei nosta kuumetta niinkuin viimeks... Talvi yrittää näköjään pikkuisen pinnistää voimiaan, ja pihalle ilmestyi puolen sentin lumikerros (aika säälittävää). Joo ja mitäs vielä..? Emmi on kunnostautunut, ja on osannut asua ihmisiksi siellä omassa kodissaan, ja Jouni (emmin poikakaveri) luikerteli mun sydämeen kehumalla mun tekemiä sämpylöitä, joita olen nyt pyhästi päättänyt tehdä pojalle joka kerta kun tulee tänne käymään =D
(saa nähdä koska saa niistä tarpeekseen).
Nyt taidan siirtyä löpisemästä niitä näitä kaalinpäitä, ja mennä tekemään jotain tärkeää, kuten vaikka naamakirjaan pelaileen pioneertrailia =D Mukavaa alkavaa vuotta kaikille ystäville ja tuttaville jotka tännekkin eksyvät lukemaan tätä höpinää =)
perjantai 30. joulukuuta 2011
maanantai 28. marraskuuta 2011
Tjaah
Masentava marraskuu alkaa olemaan lopuillaan, eikä lumesta oo vielä tietoakaan! HÖH!
Tämä siis tarkoittaa, että tassuissa ja tossuissa kantautuu sisään melkoinen määrä kuraa, ja Nicki the vanha rouva on keksinyt että josko nyt luopuis jo vanhasta talviturkista, jotenka sisällä pyörii älytön määrä mustaa karvaa pitkin lattiaa... Koskakohan se ajatteli sit mahdollisesti kasvattaa uuden talvikarvan? Taidan tehdä sille toppahaalarin, ettei rassukka sit jäädy talvella =(
Juups, ja joulukin yrittää tehdä tuloaan, sais jättää tulematta kun ei kerran ole varaa sitä viettää! Nih!
Ei vaan, mä nautin joulusta niin paljon, että eilen havahtuessani siihen että on eka adventti, niin juoksentelin sit ympäri taloa ja etsin jouluvaloja (tähteä ja kynttelikköä) ja laitoin oikein adventtikynttelikönkin pöydälle, en tosin muistanut sit enää polttaa ekaa kynttilää, mut kynttelikkö kuitenkin on paikallaan =)
Pikkumies (joka ei siis kovin pienikokoinen ole) on nyt saanut ekan flunssan, ja yskii ja köhii nenä valuen, mutta yllättävän pirteenä, ja liiankin pirteenä iltaisin. Möttösen us nukkumaanmenoaika on nyt noin klo 00.00 ja tänään aamulla klo 05.30 oli oikein hyvä hetki herätä... *huoh*
Toivottavasti menee nyt kuitenkin tuo nuhatauti nopsasti ohi ja ilman lääkärikäyntejä, Emppu on syönyt jo kaks kuuria korvatulehdukseen ja Arikin sai hevoskuurin antibiootteja tuossa pari viikkoa sitten. Tässä sopii ihmetellä miten mä oon vielä ihan kunnossa?
Eetulla on nyt vihdoista viimein diagnoosit kasassa, ja ekaan kuntoutukseen olen laittanut paperit menemään. Lääkärin kanssa vaan tuppaa oleen ongelmia, sillä kun ei oo minkään valtakunnan kiire kirjoittaa sitä c-todistusta tai b-lausuntoa... ja kummankin tarvisin NOPEASTI! ARGH! ja taas saa soittaa sinne ja kysellä että miksi ei vieläkään ole paperia, ja koska sen nyt sais, ja miksi sitä ei ole oikeesti kirjoitettu jo aika päivää sitten!!! Välillä tuntuu että taidan puhua jotain hepreaa, koskapa se lääkäritäti ei ymmärrä ollenkaan mitä sanon sille...
Emmi asustaa nyt siis omillaan, fiksusti on tainnut olla, kun ei mun korviin oo ainakaan tullut valituksia sieltä talosta =) Tosin yhtä fiksusti ei oo ollu kaikki muut kanssa ihmiset... joku "tyttären sanoin: vitsin idiootti" kävi pöllimässä sen skootterin, jota neiti säilytti parvekkeensa alla.. eli ihan nenän alta vietiin! juu, eikä takaisin ole kuulunut, joten kiitosta vaan =(
Muksut on jostain systä tänä vuonna tuoneet hirmu hyviä numeroita kokeissaan kotiin näytille, joten nyt vois ootella sit ihan mukavia välitodistuksia joulun tietämille.
Ari laskee työpäiviään, ja odottaa kuumeisesti loman alkua, ja sen jälkeistä hoitovapaata, ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin mä lasken yhtä kuumeisesti sitä kun pääsen menemään töihin (hassua sinänsä). Eli siis jos joku ei tiennyt, niin päätimme olla edistyksellisiä vanhempia (höpö höpö, eiku muuten vaan tuntu sille, että tää järjestely sopii molemmille) ja sovittiin, että mä oon vuoden vaihteeseen asti kotosalla Jere-jättiläisen kanssa ja Ari sit sen loppuosan hoitovapaasta, ja kaupantekijäisinä saa sit vielä pitää isi-kuukauden siihen perään, eli hoitovapaa kestää 25.5. asti. Tämä on mulle ihan uuden uutukaista puuhaa, että mies ihan vapaaehtoisesti jää kotiin hoitamaan jälkikasvua, ja täytyy myöntää että hiukan aluks meinas hirvittää koko ajatus, mutta nyt on mieli muuttunut ja ihan odotan sitä kun pääsen taas työmaalle. =) Jotain omituista puhetta on ollut että josko vielä toinen muksu tehtäis... (niin, todella, sehän ei olis kuin vasta KUUDES muksu!!!) Joo, ei ainakaan nyt ja heti, ja ehkei ollenkaan, vaikka jos jotain olen oppinut, on se, että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, niinhän mä sanoin empun jälkeen ja sitten ennan jälkeen.....
Juups, oliskoos siinä tällä erää taas päivitystä nykyhetkestä, jos sit tänne seuraavaks ilmoittelen Jeren neuvolakäynnistä ja pituuksista ja painosta (niistä tähtitieteellisistä lukemista..) ja joulupuuhien edistymisestä =) (pitäähän sitä nyt vähän brassailla, kun sit jossain vaiheessa saa pipareita ja torttuja väkästeltyä) =D
Tämä siis tarkoittaa, että tassuissa ja tossuissa kantautuu sisään melkoinen määrä kuraa, ja Nicki the vanha rouva on keksinyt että josko nyt luopuis jo vanhasta talviturkista, jotenka sisällä pyörii älytön määrä mustaa karvaa pitkin lattiaa... Koskakohan se ajatteli sit mahdollisesti kasvattaa uuden talvikarvan? Taidan tehdä sille toppahaalarin, ettei rassukka sit jäädy talvella =(
Juups, ja joulukin yrittää tehdä tuloaan, sais jättää tulematta kun ei kerran ole varaa sitä viettää! Nih!
Ei vaan, mä nautin joulusta niin paljon, että eilen havahtuessani siihen että on eka adventti, niin juoksentelin sit ympäri taloa ja etsin jouluvaloja (tähteä ja kynttelikköä) ja laitoin oikein adventtikynttelikönkin pöydälle, en tosin muistanut sit enää polttaa ekaa kynttilää, mut kynttelikkö kuitenkin on paikallaan =)
Pikkumies (joka ei siis kovin pienikokoinen ole) on nyt saanut ekan flunssan, ja yskii ja köhii nenä valuen, mutta yllättävän pirteenä, ja liiankin pirteenä iltaisin. Möttösen us nukkumaanmenoaika on nyt noin klo 00.00 ja tänään aamulla klo 05.30 oli oikein hyvä hetki herätä... *huoh*
Toivottavasti menee nyt kuitenkin tuo nuhatauti nopsasti ohi ja ilman lääkärikäyntejä, Emppu on syönyt jo kaks kuuria korvatulehdukseen ja Arikin sai hevoskuurin antibiootteja tuossa pari viikkoa sitten. Tässä sopii ihmetellä miten mä oon vielä ihan kunnossa?
Eetulla on nyt vihdoista viimein diagnoosit kasassa, ja ekaan kuntoutukseen olen laittanut paperit menemään. Lääkärin kanssa vaan tuppaa oleen ongelmia, sillä kun ei oo minkään valtakunnan kiire kirjoittaa sitä c-todistusta tai b-lausuntoa... ja kummankin tarvisin NOPEASTI! ARGH! ja taas saa soittaa sinne ja kysellä että miksi ei vieläkään ole paperia, ja koska sen nyt sais, ja miksi sitä ei ole oikeesti kirjoitettu jo aika päivää sitten!!! Välillä tuntuu että taidan puhua jotain hepreaa, koskapa se lääkäritäti ei ymmärrä ollenkaan mitä sanon sille...
Emmi asustaa nyt siis omillaan, fiksusti on tainnut olla, kun ei mun korviin oo ainakaan tullut valituksia sieltä talosta =) Tosin yhtä fiksusti ei oo ollu kaikki muut kanssa ihmiset... joku "tyttären sanoin: vitsin idiootti" kävi pöllimässä sen skootterin, jota neiti säilytti parvekkeensa alla.. eli ihan nenän alta vietiin! juu, eikä takaisin ole kuulunut, joten kiitosta vaan =(
Muksut on jostain systä tänä vuonna tuoneet hirmu hyviä numeroita kokeissaan kotiin näytille, joten nyt vois ootella sit ihan mukavia välitodistuksia joulun tietämille.
Ari laskee työpäiviään, ja odottaa kuumeisesti loman alkua, ja sen jälkeistä hoitovapaata, ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin mä lasken yhtä kuumeisesti sitä kun pääsen menemään töihin (hassua sinänsä). Eli siis jos joku ei tiennyt, niin päätimme olla edistyksellisiä vanhempia (höpö höpö, eiku muuten vaan tuntu sille, että tää järjestely sopii molemmille) ja sovittiin, että mä oon vuoden vaihteeseen asti kotosalla Jere-jättiläisen kanssa ja Ari sit sen loppuosan hoitovapaasta, ja kaupantekijäisinä saa sit vielä pitää isi-kuukauden siihen perään, eli hoitovapaa kestää 25.5. asti. Tämä on mulle ihan uuden uutukaista puuhaa, että mies ihan vapaaehtoisesti jää kotiin hoitamaan jälkikasvua, ja täytyy myöntää että hiukan aluks meinas hirvittää koko ajatus, mutta nyt on mieli muuttunut ja ihan odotan sitä kun pääsen taas työmaalle. =) Jotain omituista puhetta on ollut että josko vielä toinen muksu tehtäis... (niin, todella, sehän ei olis kuin vasta KUUDES muksu!!!) Joo, ei ainakaan nyt ja heti, ja ehkei ollenkaan, vaikka jos jotain olen oppinut, on se, että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, niinhän mä sanoin empun jälkeen ja sitten ennan jälkeen.....
Juups, oliskoos siinä tällä erää taas päivitystä nykyhetkestä, jos sit tänne seuraavaks ilmoittelen Jeren neuvolakäynnistä ja pituuksista ja painosta (niistä tähtitieteellisistä lukemista..) ja joulupuuhien edistymisestä =) (pitäähän sitä nyt vähän brassailla, kun sit jossain vaiheessa saa pipareita ja torttuja väkästeltyä) =D
perjantai 30. syyskuuta 2011
Syyskuisia mietteitä
Mitäpä piti tämä kuukausi sisällään? Kolmet synttärit tietenkin, Ennan kovasti odottamat 9v synttärit, jotka järjestettiin yö-synttäreinä, ja meillä oli sitten kaksi kaveria yökylässä. Tein yläkertaan siskonpedin, ja yläkerta oli sitten neitien valloittamaa aluetta sen illan ja yön. Tein ämpärillisen poppareita, samalla kun tytöt katselivat elokuvaa, ja jättisuuren määrän lettuja... Saunassakin ehtivät käydä lutraamassa =)
Sisko ja isäkin ehtivät täyttää vuosia, onnittelut siis heille vielä kertaalleen ♥
Käväisin paikallisessa perhekerhossa kerran, tällä viikolla en sinne kerennyt, koska viimeisen viikon ajan olen tohissut Emmin muuttoa. Neiti siis muuttamassa omaan asuntoon Forssassa ja nyt on vihdoin tehty vuokrasopimus, tänään vihdoin sähkö ja vesisopimuksetkin sain aikaan, vielä kun vakuutuksen saisin aikaiseksi ottaa. Siihenkin vertailuun sain tuhrattua puolpäivää! Ihanaa kuitenkin kun tyttö on tohkeissaan muutosta, ja ottaa mut ja Arin mukaan touhottamaan =) Ei tullut itelle aikoinaan mieleenikään ottaa äitiä mukaan muuttojuttuihin, vähän tuli kai nenä pystyssä lähdettyä. Onneksi se nenä laskeutui ja huomasin miten korvaamaton apu ja asia oma äiti oikeastaan onkaan. Nytkin takuuvuokrat on hoitunut äidin suosiollisella avustuksella. -kiitos äiti-
On se vaan hassua miten sitä muistaa kuin eillisen, sen oman kotoa muuton, ja nyt ihmettelee kun oma pikkuinen on muuttamassa omilleen ja kokeilemassa josko siivet jo kantaa, samaan aikaan kun ite hoitaa tuota pikkumöttöstä kotosalla ja ihmettelee mihin aika katoaa ja valuu sormien läpi niin nopeasti. Ehkä se haikeus ja itkukin vielä tulee, nyt on vain hämmentynyt olo ja toisaalta onnellinen että on näin läheiset välit kuitenkin itsenäistyvään lapseensa.
Toisen lapsosen kanssa kävin taas vaihteeksi Hämeenlinnassa kääntymässä ja kuulemassa miten sairaanhoitaja tutkimuksessa oli kiinnittänyt huomiota poikkeaviin asioihin, jotka olisin voinut kertoa hänelle esimerkkien avulla ilman tutkimuksia...
No nyt on kuitenkin diagnoosi ikäänkuin varmistunut, ja saadaan sitten haettua kelan kuntoutusta koko perheelle, (jota siis odotan jo innolla).
Pikku möttönen kasvaa kovasti, ja tuossa kahden kuukauden tullessa täyteen, mittailtiin kotivaaálla ja rullamitalla ja strategisen mitat on nyt 63cm ja 8600g. Melkoinen möttönen siis =D
Vähän jo kauhistelin, että jos tuo fibro kovasti alkaa taas kiusaamaan, niin miten ikinä jaksan tota jötkälettä kantaa ja nostella? ehkäpä alan sitten elämään lattianraja-elämää ja ryömin pojan kanssa kilpaa lattioilla Arin työpäivän ajan, saa sitten nostaa mut lattialta ylös töistä tullessaan jos viitsii =) (pitänee siis käyttäytyä kauniisti, ettei jätä mua sit sinne villakoirien sekaan pitkiksi ajoiksi).
Lasten elatus on tuonut omat lisämausteet tähän kuukauteen, ja lopputulema on ihan hyvä, vaikkakin sinne lastenvalvojalle pitää mennä kuitenkin uudestaan. Mutta melkoisten kiemuroiden ja muutaman erittäin kireätunnelmaisen puhelun jälkeen asiat näyttää rullaavan taas vähän matkaa eteenpäin.
Mitäköhän muuta.? Tätä aloitellessa oli paljonkin asiaa, nyt tuntuu että astia on ammennettu tyhjiin. Vieläkin tulee asioita mieleen, mutta kaikkea en sentään elämästäni halua täällä kuitenkaan jakaa.
Ainiin... Jos tätä sattuu joku ihana lähisukulainen tai ystävä tästä lähistöltä (kröhöm) lukaisemaan ja on jaksanut loppuun asti tämän jaarittelun lukea, niin ihan pikku vinkkinä annettakoon, että Mä ja Ari kaivataan KIPEÄSTI kahden keskistä aikaa! Meidän perheessä kytee Kriisi! =)
Sisko ja isäkin ehtivät täyttää vuosia, onnittelut siis heille vielä kertaalleen ♥
Käväisin paikallisessa perhekerhossa kerran, tällä viikolla en sinne kerennyt, koska viimeisen viikon ajan olen tohissut Emmin muuttoa. Neiti siis muuttamassa omaan asuntoon Forssassa ja nyt on vihdoin tehty vuokrasopimus, tänään vihdoin sähkö ja vesisopimuksetkin sain aikaan, vielä kun vakuutuksen saisin aikaiseksi ottaa. Siihenkin vertailuun sain tuhrattua puolpäivää! Ihanaa kuitenkin kun tyttö on tohkeissaan muutosta, ja ottaa mut ja Arin mukaan touhottamaan =) Ei tullut itelle aikoinaan mieleenikään ottaa äitiä mukaan muuttojuttuihin, vähän tuli kai nenä pystyssä lähdettyä. Onneksi se nenä laskeutui ja huomasin miten korvaamaton apu ja asia oma äiti oikeastaan onkaan. Nytkin takuuvuokrat on hoitunut äidin suosiollisella avustuksella. -kiitos äiti-
On se vaan hassua miten sitä muistaa kuin eillisen, sen oman kotoa muuton, ja nyt ihmettelee kun oma pikkuinen on muuttamassa omilleen ja kokeilemassa josko siivet jo kantaa, samaan aikaan kun ite hoitaa tuota pikkumöttöstä kotosalla ja ihmettelee mihin aika katoaa ja valuu sormien läpi niin nopeasti. Ehkä se haikeus ja itkukin vielä tulee, nyt on vain hämmentynyt olo ja toisaalta onnellinen että on näin läheiset välit kuitenkin itsenäistyvään lapseensa.
Toisen lapsosen kanssa kävin taas vaihteeksi Hämeenlinnassa kääntymässä ja kuulemassa miten sairaanhoitaja tutkimuksessa oli kiinnittänyt huomiota poikkeaviin asioihin, jotka olisin voinut kertoa hänelle esimerkkien avulla ilman tutkimuksia...
No nyt on kuitenkin diagnoosi ikäänkuin varmistunut, ja saadaan sitten haettua kelan kuntoutusta koko perheelle, (jota siis odotan jo innolla).
Pikku möttönen kasvaa kovasti, ja tuossa kahden kuukauden tullessa täyteen, mittailtiin kotivaaálla ja rullamitalla ja strategisen mitat on nyt 63cm ja 8600g. Melkoinen möttönen siis =D
Vähän jo kauhistelin, että jos tuo fibro kovasti alkaa taas kiusaamaan, niin miten ikinä jaksan tota jötkälettä kantaa ja nostella? ehkäpä alan sitten elämään lattianraja-elämää ja ryömin pojan kanssa kilpaa lattioilla Arin työpäivän ajan, saa sitten nostaa mut lattialta ylös töistä tullessaan jos viitsii =) (pitänee siis käyttäytyä kauniisti, ettei jätä mua sit sinne villakoirien sekaan pitkiksi ajoiksi).
Lasten elatus on tuonut omat lisämausteet tähän kuukauteen, ja lopputulema on ihan hyvä, vaikkakin sinne lastenvalvojalle pitää mennä kuitenkin uudestaan. Mutta melkoisten kiemuroiden ja muutaman erittäin kireätunnelmaisen puhelun jälkeen asiat näyttää rullaavan taas vähän matkaa eteenpäin.
Mitäköhän muuta.? Tätä aloitellessa oli paljonkin asiaa, nyt tuntuu että astia on ammennettu tyhjiin. Vieläkin tulee asioita mieleen, mutta kaikkea en sentään elämästäni halua täällä kuitenkaan jakaa.
Ainiin... Jos tätä sattuu joku ihana lähisukulainen tai ystävä tästä lähistöltä (kröhöm) lukaisemaan ja on jaksanut loppuun asti tämän jaarittelun lukea, niin ihan pikku vinkkinä annettakoon, että Mä ja Ari kaivataan KIPEÄSTI kahden keskistä aikaa! Meidän perheessä kytee Kriisi! =)
torstai 22. syyskuuta 2011
Tositeevee elämää
Tän päivän kuulumiset tähän asti siis ajattelin kirjoitella möttösen katsellessa sitterissä (ekaa kertaa kiinnostuneena) sellaista lelumobilea joka noihin sitterin reunoihin kiinnitetään. Mutta aloitan sittenkin eilisen illan tapahtumista, Ennalla oli siis kaveri käymässä samalla kun noi ukot Edukettusta lukuunottamatta olivat siellä autoja ja traktoreita katsomassa. Leena oli sairaslomastaan huolimatta jaksanut lähteä mukaan, joten mä sain puhua sen pyörryksiin =) Esitys oli kuulemma hieno, vaikka vettä satoikin koko ajan, eikä talvihousut olleet yhtään liian lämpimät. Jäin vain ihmettelemään mikä niissä miehiin ja poikiin vetoaa? siis autoissa... ei ummarra, tosin eipä toi mun karvanaama varmaan ikinä ymmärrä mikä jack sparrowissa on niin seksikästä... Odotan siis kuumeisesti uusinta piratesia kauppoihin, ja olen vaikka viikon syömättä että saan sen elokuvan kanssa viettää iltaa. =D (lähentelee pakkomiellettä, tiedetään).
Tänään möttönen nukkui melkein puolille päivin ja mä sain sillä aikaa valmistella yläkertaa huomista varten, eli rakentaa ISOA siskonpetiä ja pumppailla ilmapalloja valmiiks. Vielä olis muutama pikkuasia hoitamatta, kuten serpentiinit, ilmapallojen ripustelu, ja tarjottavien herkkujen suunnittelu, kortin tekeminen ja lahjan paketointi... plääh, pikkujuttuja, joihin tuhraantuu yllättävän paljon aikaa kuitenkin, ja joista suurin osa pitää tehdä salaa neiti näppärältä, joka tunkee uteliaan nennänsä aina juuri väärään aikaan ovesta sisään "mitä sä äiti teet" kysymyksen kanssa... juu, pikkumies hermostui juurikin, palaan jatkamaan tätä ajatuskuviotani hiukkasen myöhemmin, jos siivoukselta kerkeen.
Tänään möttönen nukkui melkein puolille päivin ja mä sain sillä aikaa valmistella yläkertaa huomista varten, eli rakentaa ISOA siskonpetiä ja pumppailla ilmapalloja valmiiks. Vielä olis muutama pikkuasia hoitamatta, kuten serpentiinit, ilmapallojen ripustelu, ja tarjottavien herkkujen suunnittelu, kortin tekeminen ja lahjan paketointi... plääh, pikkujuttuja, joihin tuhraantuu yllättävän paljon aikaa kuitenkin, ja joista suurin osa pitää tehdä salaa neiti näppärältä, joka tunkee uteliaan nennänsä aina juuri väärään aikaan ovesta sisään "mitä sä äiti teet" kysymyksen kanssa... juu, pikkumies hermostui juurikin, palaan jatkamaan tätä ajatuskuviotani hiukkasen myöhemmin, jos siivoukselta kerkeen.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
eka postaus =D
Vamhin lapsistani totesi hienoisesti tyrmistyneenä äidin valokuvavalinnasta, että nämä kirjoituksen on sit POSTAUKSIA... ja ilmeisesti huokaisi helpotuksesta hiljaa mielessään, ettei asu enää kotona, ettei rakas äitimuori mene kertomaan ihan kaikkea hänen tekemisiään kaikelle kansalle =)
Nyt kun joku suomentais mulle nää blogit ja postaukset, ja miksei nää oo vain "omat sivut" ja "kuulumisia"...
Noh, norjalaisvitsi... Meillä Emppu pääsee vihdoin synttärilahjaksi antamallemme motorshow:hun (tämä lause ei ole kieliopillisesti varmaan oikein, viis siitä). eli lupasimme toukokuussa viedä pojan katsomaan yhtä tälläistä moottori_/ralli/räminä juttua, ja kun juhlat osui sit samaan aikaan, niin pohdittiin toista vastaavaa tapahtumaa... yllättäen sekin meni toisten menojen kanssa päällekkäin, joten nyt vihdoista viimein pääsee katsomaan ja täyttämään pikkupoikien sisällä olevan moottorin pärinästä täyttyvän kolosensa.
Samaan aikaan kun armas karvanaamani vie veljensä kanssa pojat katselemaan tätä showta, tulee sieltä veljen luota tytsy meille viettään ennan kanssa synttäreitä... tai... no ainakin leikkimään ja on mulla vähän herkkujakin neideille. Perjantaina olis sit se virallinen synttäripäivä ja silloin meille tulee pari tyttöö yöksi, koska on hienompaa viettää yösynttäreitä, kuin pitää perinteisiä "kakkua ja aasin hännän kiinnitys" synttäreitä. (olen samaa mieltä... ainakin vielä).
Elämä on ollut tässä vimeaikoina varsin vauhdikasta ja tapahtumarikasta, jopa valitettavan vauhdikasta.
Eilen tein jotain täysin tavoistani poikkeavaa, ja riitelin tuon karvanaaman kanssa niin että soi. =/
Mulla kun on huono tapa olla riitelemättä ja vain vaieta silloin kun olis aihetta sanoa... lopulta kimahdin ja heitin tietsikkani hiiren seinään... = o ... juu, hajoshan se. Ei auta, vaikka sovinto saatiin nopeasti aikaan, harmittaa silti sen hiiren maallisen vaelluksen päättyminen ihan hirmusti.
Onneks mukelot jatkoi uniaan, vaikka nämä kaksi omapäistä ottivatkin mittaa toisistaan melkoisella metelillä.
Tänään olin katsomassa kun Enna oli koulujen välisissä urheilukisoissa, möttönen ei katsellut kuin unikuvia autossa tämän mamin pomppiessa ees taas auton ja urheilukentän laidan väliä. Tuli nähtyä vanhoja työkavereita, ennan eskariope, ja liuta tuttuja muksuja. Mukavaa oli, ja tytsy juoksi hienosti (huomattavasti nopeammin kuin äitinsä aikoinaan), joukossa oli tosin muutama järkyn nopee juoksija, joten mitaleita ei nyt meidän palkintopokaalikaappiin ilmestynyt. Hämmästyttävää silti että lapsi on noin urheilullinen, kun muistan itse seisoskelleeni joka ikisessä palkintojen jaossa koulussa kolmen viimeisen joukossa ja pokanneeni aina sen lyijykynän itselleni. (ei siis ihme että pureskelin kaikki kynät palasiksi) =)
Ja nyt taidan poistua takavasemmalle, ja mennä katsomaan, josko tuo möttönen jo tuolta herää, ainakin ähinä ja puhina kuuluu jo.
Nyt kun joku suomentais mulle nää blogit ja postaukset, ja miksei nää oo vain "omat sivut" ja "kuulumisia"...
Noh, norjalaisvitsi... Meillä Emppu pääsee vihdoin synttärilahjaksi antamallemme motorshow:hun (tämä lause ei ole kieliopillisesti varmaan oikein, viis siitä). eli lupasimme toukokuussa viedä pojan katsomaan yhtä tälläistä moottori_/ralli/räminä juttua, ja kun juhlat osui sit samaan aikaan, niin pohdittiin toista vastaavaa tapahtumaa... yllättäen sekin meni toisten menojen kanssa päällekkäin, joten nyt vihdoista viimein pääsee katsomaan ja täyttämään pikkupoikien sisällä olevan moottorin pärinästä täyttyvän kolosensa.
Samaan aikaan kun armas karvanaamani vie veljensä kanssa pojat katselemaan tätä showta, tulee sieltä veljen luota tytsy meille viettään ennan kanssa synttäreitä... tai... no ainakin leikkimään ja on mulla vähän herkkujakin neideille. Perjantaina olis sit se virallinen synttäripäivä ja silloin meille tulee pari tyttöö yöksi, koska on hienompaa viettää yösynttäreitä, kuin pitää perinteisiä "kakkua ja aasin hännän kiinnitys" synttäreitä. (olen samaa mieltä... ainakin vielä).
Elämä on ollut tässä vimeaikoina varsin vauhdikasta ja tapahtumarikasta, jopa valitettavan vauhdikasta.
Eilen tein jotain täysin tavoistani poikkeavaa, ja riitelin tuon karvanaaman kanssa niin että soi. =/
Mulla kun on huono tapa olla riitelemättä ja vain vaieta silloin kun olis aihetta sanoa... lopulta kimahdin ja heitin tietsikkani hiiren seinään... = o ... juu, hajoshan se. Ei auta, vaikka sovinto saatiin nopeasti aikaan, harmittaa silti sen hiiren maallisen vaelluksen päättyminen ihan hirmusti.
Onneks mukelot jatkoi uniaan, vaikka nämä kaksi omapäistä ottivatkin mittaa toisistaan melkoisella metelillä.
Tänään olin katsomassa kun Enna oli koulujen välisissä urheilukisoissa, möttönen ei katsellut kuin unikuvia autossa tämän mamin pomppiessa ees taas auton ja urheilukentän laidan väliä. Tuli nähtyä vanhoja työkavereita, ennan eskariope, ja liuta tuttuja muksuja. Mukavaa oli, ja tytsy juoksi hienosti (huomattavasti nopeammin kuin äitinsä aikoinaan), joukossa oli tosin muutama järkyn nopee juoksija, joten mitaleita ei nyt meidän palkintopokaalikaappiin ilmestynyt. Hämmästyttävää silti että lapsi on noin urheilullinen, kun muistan itse seisoskelleeni joka ikisessä palkintojen jaossa koulussa kolmen viimeisen joukossa ja pokanneeni aina sen lyijykynän itselleni. (ei siis ihme että pureskelin kaikki kynät palasiksi) =)
Ja nyt taidan poistua takavasemmalle, ja mennä katsomaan, josko tuo möttönen jo tuolta herää, ainakin ähinä ja puhina kuuluu jo.
tiistai 20. syyskuuta 2011
Ihan eka blogimerkintä!
Äsken vielä pohdin mitä tähän nyv viisaana laitan, ja kas, ongelma ratkesi ihan itsestään... Kertokaa mulle mitä koko blogi-sana tarkoittanee? Miksi juuri blogi? joo... en jatka tätä ajatuskuviota tämän pidemmälle.
Piti kertomani jotain itsestäni ja nyt siis asiaan. =)
MINÄ: kolmevitonen, äitiyslomailija tällä hetkellä, lähihoitaja ammatiltani ja maaseudulla asusteleva elämää ihmettelevä nais-ihminen.
PERHEENI: Mieheni, jonka tapasin, ja johon tulisesti rakastuin 2009 singottuani ohjuksen lailla Lopelle Mustasaari-kierroksen jälkeen. Tämän rakkaan karvanaaman kanssa saimme heinäkuussa pienen pojan... tai pienen ja pienen, yli nelikiloinen jötkäle, ja btw poika painaa jo yli 7 kiloa. Poitsu on saanut jo monen monta lempinimeä, mutta "melkoinen möttönen" kuvastaa herraa ehdottoman hyvin.
Aiemmasta elämästäni on elämääni sisältöä tuomassa neljä lapsosta... Vanhin on jo 16! voitteko kuvitella että mulla on jo niin vanha lapsi... (mä en, joten yritän sivuuttaa tämän julman tosiasian, että itsekkin SAATAN ehkä kenties vanhentua). Joo, mutta siis oikein ihana ja äitinsä itsepäisyydellä varustettu neiti, jonka oma itsenäinen elämä poissa äidin helmoista on alkumetreillä.
Sitten on 14v poitsuni, jonka kanssa olen juoksennellut vähän siellä sun täällä tohtoreilla, ja vihdoin viime talvena saanut nimiä niille piirteille jotka eduketun elämää hankaloittavat. Nyt toivotaan kuntoutuksen jo pikkuhiljaa alkavan!
Toinen poikani 12v Emppu... Tiiviissä paketissa täyslatinki tunteita, ja lyhyt varoitusaika! Tällä herralla räjähtää elämä sekaisin hyvinkin pienistä asioista, mielikuvitusta ja juttua riittää koko hereillä olon ajan taukoamattomana virtana.
Ja vielä vaatefriikki 9v neitonen. Vielä haluaa olla pieni, ja toisaalta haluaa olla isokin: toisena päivänä leikitään nukeilla, ja toisena päivänä lakataan kynsiä ja tepastellaan teinivaatetuksessa kavereille (ja pieni aavistus taitaa olla, että maailmassa on myös Poikia, siis kiinnostavia, ei sellaisia kuin omat veljet...)
Meinas ihan unohtua, että tämän katraan lisäksi meillä on myös kaksi koiraa (sekarotuinen mustaa labbista muistuttava Nicky, ja vähän ylisuuri saksanpaimenkoira Nappi. Sekä kaksi misua, jotka nyt ainakin kesän olivat ihan pihakisuina, jollei keksitä jotain lämmintä paikkaa niille talveksi varastosta, niin opetellaan taas uudestaan miten sisällä käyttäydytään...
Tällä kokoonpanolla mennään välillä sujuvammin, ja välillä kahlataan kuin suossa eteenpäin.
Piti kertomani jotain itsestäni ja nyt siis asiaan. =)
MINÄ: kolmevitonen, äitiyslomailija tällä hetkellä, lähihoitaja ammatiltani ja maaseudulla asusteleva elämää ihmettelevä nais-ihminen.
PERHEENI: Mieheni, jonka tapasin, ja johon tulisesti rakastuin 2009 singottuani ohjuksen lailla Lopelle Mustasaari-kierroksen jälkeen. Tämän rakkaan karvanaaman kanssa saimme heinäkuussa pienen pojan... tai pienen ja pienen, yli nelikiloinen jötkäle, ja btw poika painaa jo yli 7 kiloa. Poitsu on saanut jo monen monta lempinimeä, mutta "melkoinen möttönen" kuvastaa herraa ehdottoman hyvin.
Aiemmasta elämästäni on elämääni sisältöä tuomassa neljä lapsosta... Vanhin on jo 16! voitteko kuvitella että mulla on jo niin vanha lapsi... (mä en, joten yritän sivuuttaa tämän julman tosiasian, että itsekkin SAATAN ehkä kenties vanhentua). Joo, mutta siis oikein ihana ja äitinsä itsepäisyydellä varustettu neiti, jonka oma itsenäinen elämä poissa äidin helmoista on alkumetreillä.
Sitten on 14v poitsuni, jonka kanssa olen juoksennellut vähän siellä sun täällä tohtoreilla, ja vihdoin viime talvena saanut nimiä niille piirteille jotka eduketun elämää hankaloittavat. Nyt toivotaan kuntoutuksen jo pikkuhiljaa alkavan!
Toinen poikani 12v Emppu... Tiiviissä paketissa täyslatinki tunteita, ja lyhyt varoitusaika! Tällä herralla räjähtää elämä sekaisin hyvinkin pienistä asioista, mielikuvitusta ja juttua riittää koko hereillä olon ajan taukoamattomana virtana.
Ja vielä vaatefriikki 9v neitonen. Vielä haluaa olla pieni, ja toisaalta haluaa olla isokin: toisena päivänä leikitään nukeilla, ja toisena päivänä lakataan kynsiä ja tepastellaan teinivaatetuksessa kavereille (ja pieni aavistus taitaa olla, että maailmassa on myös Poikia, siis kiinnostavia, ei sellaisia kuin omat veljet...)
Meinas ihan unohtua, että tämän katraan lisäksi meillä on myös kaksi koiraa (sekarotuinen mustaa labbista muistuttava Nicky, ja vähän ylisuuri saksanpaimenkoira Nappi. Sekä kaksi misua, jotka nyt ainakin kesän olivat ihan pihakisuina, jollei keksitä jotain lämmintä paikkaa niille talveksi varastosta, niin opetellaan taas uudestaan miten sisällä käyttäydytään...
Tällä kokoonpanolla mennään välillä sujuvammin, ja välillä kahlataan kuin suossa eteenpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)