Tervetuloa seuraamaan elämääni

Testimielessä uusia asioita opetellessa testaan nyt sitten blogin kirjoittelua, ja aiheena oma elämä (jonka ajoittain kadotan) ja oman perheeni puuhat. Tätä olisi pitänyt kokeilla jo silloin kun lapset oli pieniä. =)

torstai 18. joulukuuta 2014

Joulun odotusta

Taas on joulu tulossa. Mun lemppari-juhla! =D
Joulussa on jotain, joka kutsuu sisäisen lapseni ulos, ja innostumaan. Odottamaan jouluaattoa ja pukin tuloa kuumeisesti. Joulun odotus on sitten taas ihan toinen juttu, siivousta, järjestelyä, ja sitten sen miettimistä, että mitä ihmettä tänä vuonna jouluna syödään, missä järjestyksessä tehdään mitäkin... Ei niitä tarvinnut lapsena miettiä, kummastelin aina, et miks äiti muuttui aina ennen joulua siivoavaksi, leipovaksi ja karjuvaksi raivottareksi... no sukuvika, täällä on hyvin mallia ottanut ja joulusta stressaantuva tytär =) Tosin liennytyksenä äitiini, en todellakaan aio tehdä laatikoita itse (hullun puuhaa sanon minä, eihän niitä kukaan edes syö, vähän närpitään ja sit on jääkaappi täynnä ruokaa, jota kukaan ei halua jouluaaton jälkeen syödä) Eli mä ostelen laatikot valmiina, pikkusen kermaa sekaan ja uuniin, hyvää tulee.
Viime vuonna tein ensimmäisen kerran todellisen täyskäännöksen jouluruoissa. Otin selvää, mistä kukakin tykkää ja haluaa joulupöytään ja sit rakensin seisovan pöydän, jossa oli näitä perinteisiä laatikoita ja kinkkua, mutta sieltä löytyi myös makaronilaatikkoa, tölkki-lihapullia, nakkeja ja perunamuusia. Kaikki oli tyytyväisiä ja kaikkien vatsat oli ääriään myöten täynnä, eiks se oo tavoite? =)
Toinen minkä skippaan, on kaappien siivous. En myöskään jaksa siivota jauhokaappia tai putsata jääkaappia tai uunia joulua varten.
Koirulaisemme on ilahduttanut minua joka vuosi vaihtamalla kesäkarvansa pois juuri joulun alla ja joulun aikana, joten myöskin ylenpalttisen siivouksen on voinut unohtaa, imuroida täytyy jokatapauksessa kahdesti päivässä, ellei halua kahlata irtokarvamatolla. Vähemmän lamppuja, enemmän kynttilöitä. =)
Eli pyrin ottamaan joulun vastaan suht koht rentona, vaikkakin välillä sisäinen hurrikaani laittaa päässä soimaan ja silmiin täpliä, kun homma ei etene kuten pitäisi.
Onkohan se sama hurrikaani, joka laittaa pojatkin kiljumaan ja kiipeilemään kirjahyllyihin?

Tämä syksy on ollut elämäni raskaimpia aikoja.
Muutto, työttömyys, töitä, tukien odottelua, taloudellista vaikeutta, sairastelua, teinin kanssa hankaluutta, soittoja sinne ja tänne, palavereja, aikojen varaamista... ihan kaikkea. Läheiset tietävät mistä puhun.
Koko tämä mylläkkä ajoi mut nyt joulukuun alkupuolelta sairaslomalle, jota jatkan nyt vuoden loppuun asti, jolloin työt loppuvat ja tulevaisuus on taas ihan auki.
Oma jaksaminen ja vahvana pysyminen vain loppui. Ei soi tiptapit mielessä eikä helky joulun kellot, usein huomaan, että voisin tietenkin edes yrittää hymyillä tai edes vääntää kasvoni normaali-ilmeeseen sen sijaan, että näytän varmasti lähes murhanhimoiselle, kun juoksentelen hoitamassa jouluvalmistelujani. Nyt saan kuitenkin levähtää, pojat on käyneet hoidossa ja minä olen nukkunut.

Eilen sain soiton, jossa kerrottiin, että meidän perheelle on joulupuu-lahjakortti ruokakauppoihin. Olin liikutuksesta sanaton, uskomatonta ja kiitos. Kiitos hyvä joulumieli-kampanjaan osallistuville, tahtoisin halata teitä kaikkia. Tämä oli sellainen iso valonpilkahdus harmaudessani.

En tiedä miten olin skipannut tiedon poikien joulujuhlasta, mutta sellaisesta sain tiedon, kun hain poikia tiistaina hoidosta, kun hoitaja kysäisi ihan ohimennen, "tuletteko te sitten illalla joulujuhlaan?" -ööö, joo, voitais tulla, niin koska ne on? Tänään, ja kello kuusi? ööö, joo, tullaanhan me..... Pikainen soitto Arille, että haluatko tulla tänne pojilla on joulujuhla tänään.
Ja ISO ISO ISO kiitos Ari, että tulit. Ilta oli aivan ihana poikien kanssa, enkä olisi yksin siellä pärjännytkään kahden lapsen kanssa.
Joulujuhla oli järjestetty toiminnallisena ja taloa kiertävänä, jossa yhdessä lapsen kanssa tuoksuteltiin joulun hajuja, kuunneltiin, leikittiin ja tanssittiin joululauluja (paitsi meidän pojat, jotka istua tököttivät penkillä), askartelua, satuhierontaa ja piparkakkujen koristelua. Pojat nautti puuhastelusta vanhempien kanssa ja Topsukin esitteli ylpeänä omaa osastoaan isille, vaikka hoitoon meno onkin vieläkin hieman ikävämpi juttu, jota pitää ainakin vähän itkustaa sillä hetkellä kun äiti lähtee.

Rakkaat ystäväni ja muutkin tänne blogiin eksyneet lukijat, ihanaa ja rauhallista joulun odotusta teille kaikille. ♥