Heippati kaikille pitkän pitkästä aikaa =D
Vähän samoilla sanoilla aloittanut tekstit, kun joskus yrittänyt kirjoitella päiväkirjaa. Eli vaikka tahtoa olisi, niin tuntuu kirjoitusväli venyvän aina ihan mahdottoman pitkäksi, ja sitten kun tekisi mieli kirjoittaa, ei keksi mitään kerrottavaa.
Ei siis tälläkään kertaa mitään maailmaa mullistavaa ole, mutta arjen iloa haluan jakaa kanssanne.
Kesä on mennyt nopeasti eteenpäin, lapset touhuavat kuka mitäkin. Eetu linnoittautt huoneeseensa karkuun muuta meteliä, ja odottaa uuden koulun alkua. Eetu pääsi siis kauppikseen. Eemeli dataa tietokoneellaan ja käy katsastamassa kylän tyttöjä kaverinsa kanssa ja yrittämässä energiajuomien ostamista (toiveena kai, etä pitävät häntä vähän vanhemman näköisenä), Enna touhuaa kotosalla pikkuveljien kanssa tai harrastaa yökyläilyä kavereidensa kanssa. Jere oppii uusia sanoja järkkykovaa vauhtia ja nyt on työn alla kahden sanan yhdistelmät ja SSSSSS kirjaimen harjoittelu. Eli jos sanassa on S, niin se sanotaan ainakin kolmella ässällä "kisssssa" "issssi", ihan vaan että huomataan, kuinka hienosti hän sen osaa sanoa. Ja ne raivarit ja oma tahto!!! Huh! Elämä saattaa luhistua hetkessä myös siksi, että esim jugurttia tippuu paidalle syödessä. Voi kasvukivut.
Topsukka on keksinyt, että parhaiten ympäristöä voi tutkia liikkumalla haluamaansa suuntaan ja ottamalla selvää asioista IHAN ITE. Eli poika ryömii, ja kovaa. Tosin tyyli on sen verran omaperäinen, että koko keho on kyllä touhussa mukana, mutta vain toisella jalalla otetaan vauhtia, jonka seurauksena toisen jalan päkiässä on jatkuvasti rakkulaa, toisen jalan heiluessa rytmissä mukana kattoa kohden kohotettuna.
Ja Emmi... Emmi täytti 18, ja nyt ikäkriisissä pyörien yritän totuttautua ajatukseen aikuisesta lapsestani. Emmillä ja Jounilla lähti tiet eri suuntiin, ja kaikki työkuviot, jotka oli keväällä jo niin selviä, meni karille loppukevään sairastelun myötä. Kovasti ollut alamäkeä alkukesän ajan, mutta nyt näyttää taas jo pohja olevan alapuolella, ja suunta kohti parempaa. Ihanaa kuitenkin, kun soittelee ja kertoilee asioitaan, ettei ihan joudu ulos tärkeän ihmisen elämästä!
Arilla oli kesäloma, jonka aloitti juuri ennen juhannusta. Viimeisenä työpäivänä ennen lomaa lähdin sitten vielä tekemään juhannusruoka-ostoksia... Oli sit kohtalokaas reissu: Ooppeli sanoi läykän ekalla hidasteella zurrps, ja zzzzzzzzz. Ja siihen jäi. Ensimmäinen ajatus oli Anssi Umpikelan biisin sanat: työnnä suohon jo se helevetin ooppeli! Toinen ajatukseni oli APUA pitää soittaa Arille, ettei avaa toista kaljaa!!! =D
Juu, eli hinattiin raato pois läykästä ja siinä se loma sit menikin, autotallissa moottoria purkaessa. Olihan se kiva, että tiesi mistä sen siippansa helposti löytää.
No, työt alkoi jo uudestaa, mutta ooppeli on edelleen koomassa, ja nyt on sisuskalutkin forssassa viisaampien tutkittavana.
Mun kesä on ollut hmm... ihana... joo, sitä se on ollut. (Ei siis siksi, että mies on ollut pois näkyviltä )
Vaan siksi, että olen ollut TOSI hyvässä kunnossa koko ajan! Fibro ei oo kiusannu ollenkaan, ja oon puuhannut kuin mikki-hiiri tehden vähän sitä sun tätä.
Kasvihuone muutettiin vähän helppotöisemmäksi , kun ajattelin, ettei mulla oo aikaa näiden kahden taaperoisen kanssa sitä hoitaa. Fiksu päätös! Nyt siellä kasvaa kaksi kukuntaimea ja kolme tomskuntaimea, joita olen hellyydellä hoitanut kesän, ja ovat nyt suorastaan villiintyneet, ja päättäneet porukalla, että satoa tehdään, niin että varmasti riittää!
Manskupenkkiä tehtiin pätkä lisää alkukesästä, mutta sato jäi runsaasta kukinnasta huolimatta onnettoman pieneksi. Kävin sit poimimassa Topenolla pakkaseen ja hilloihin manskuja. Vadelmapenkkiä olen kitkenyt ja lannoittanut, ja nyt sitä sit muuten tulee! mut se onkin ainoa marja mansikan lisäksi, jota meillä menee, joten ihan kiva sitä on keräillä, kun tietää, ettei vaan keräilyn ilosta(?) niitä nouki pakkaseen. Mustaherukkaa tulikin tänä vuonna toooooosi vähän, no, olipahan helppo kerää pois niitä, kun puskat oli melkein tyhjiä.
Kirsikkapuut on kyl mysteeri. Yksi on varmasti kuollut, mutta ne kolme muuta... jaa-a, oksat on kuivat ja kuolleet, mutta uutta oksaa ja lehteä puskee kovasti alempaa rungosta. katellaan nyt mitä niistä kasvaa =D
piti siis vissiin kirjoittaa mun kesästä, mutta päädyin analysoimaan puutarhaamme? no, palatakseni siis itseeni ja siihen, mitä minä olen tehnyt: ehdittiin Arin kanssa aloittaa SUURI varaston siivous. Ja ne jotka meillä on käyneet, tietää, että tuota varastorakennusta sit on, ja paljon! Ja se tavaramäärä, minkä se varasto on sisuksiinsa kerännyt... Ei sitä ihminen voi edes ymmärtää!
Eli aloitimme siivouksen, ja päätettiin, että laitetaan sit ylimääräisiä juttuja myyntiin (tässä vaiheessa ajattelin siis itsekseni jotain lasten kenkiä ja vaatetta, mahdollisesti hamsterin häkkiä yms...) niin... mä en edes tiedä mitä tapahtui, mutta siivotessamme kuvattiin tavaroita ja alettiin facebookissa katsella kirppisryhmiä joissa näitä muutamaa tavaraa vois myydä... asia johti toiseen ja kolmanteen, kun huomattiin, että ihmiset haluaa oikeesti just sellasta "roinaa ja rompetta", jota meillä on varasto puolillaan. Siinä vaiheessa siivous jäi, ja alettiin enemmänkin haalimaan vain valokuvauksellisia uutta kotia etsiviä tavaroita =D
kuva-albumien lisääntyessä facebookissa, totesin, että tavarapaljous on kyl ansainnut ihan oman myyntisivuston, joten askartelin toisen blogin, jonne on helppo lisätä tavaraa ja poistaa sit jo myytyjä kamoja.
Lapset vähän ihmettelee tätä mun myyntijuttua, kun kuitenkin kannan kotiin mitä ihmeellisempiä tavaroita, joita sit ite bongailen tuolta kirppis-sivuilta... kuten nyt tää viimeisin: 52" projektiotelkkari, joka valtaa puolet olkkarista. Koko kapine naurattaa, mutta kun... =D sehän on hieno! ja ISO, ja ja me ei oikeesti sitä tarvita, ja on tielläkin ... mut =D =D ei, en oikeesti tiedä mikä tää älynväläys oli.
Ja vanhat opettajani olisivat ihmeissään, kun tietäisivät miten inooissani tutkin esimerkiksi suomen rautatiehistoriaa n klo 03 yöllä ja hypin suomen historiaa selvittäviltä sivuilta toiselle... kaikki tietenkin vain yhden vanhan kartan takia, mut jee kerrankin suomen historia oli kiinnostavaa. Samoin hauskoja sattumuksia olen viettänyt google-kääntäjän parissa ja vieraillessani esimerkiksi puolalaisilla keramiikkaa koskevilla sivuilla. Teksti on näin ummikkona ihan siansaksaa, ja guugle ystävällisesti ehdottaa, että josko kääntäisi tämän minulle. Ja ei, sen jälkeenkään en ymmärrä sanaakaan koko tekstistä =D
Tämän kaiken keskellä nautin elämästä juuri nyt ja tässä, ja toivon, ettei talvi tulisi ollenkaan!
