Ja sinne meni se kesä. Olen valmis ryömimään talviunille ja skippaamaan koko tyhmän kylmän ja pimeän jakson. Fiilikset ei muutenkaan ole ihan siellä pilvissä, vaan fibrosäryt on palanneet pilaamaan mun elämäni uudestaan. =(
Kesä oli ihana ilmoiltaan, ja koska olin ja elin kuin terve ihminen, sain juoksenneltua Jeren kanssa pitkin pihaa ja kasvatettua kasvihuoneessa ISON satsin tomaatteja ja kurkkuja. Erinäinen määrä tuli kerättyä mustaherukkaa, punaherukkaa ja vadelmia. On tehty saunapuita ja pannupuita, on ajettu nurmikkoa ja haravoitu. Olen käynyt varastoa läpi ja laittanut tavaraa myyntiin, ja saanutkin niitä kaupaksi ihan kivasti. Aina just sen verran, että ollaan konkurssilta vältytty. =)
Topi on oppinut konttaamaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan, kasvattanut kaksi pientä hammasta ja keksinyt oman tahdon ja kuinka sitä voi käyttää *huoh*. Jere oppii puhumaan koko ajan pidempiä lauseita ja on nykyään puuha-pete, muumi, nallepuh ja disneyn autot-fani numero 1. Jos paidassa tai kalsareissa on joku noista, ei pukeminen ole ongelma, mutta tyhmät yksiväriset vaatteet eivät saa aikaan haltioitunutta "oooii" lausahdusta.
Arin loma alkoi juuri ennen juhannusta, ja minä sitten silloin torstaina heti Arin tullessa töistä säntäsin vielä viimehetken kauppareissulle... En sit päässy ihan Läyliäisiin asti, kun Ooppeli meni ja hyytyi. Koko kesän se makasi tuolla autotallissa kuin teurastettuna johtojen ja letkujen tursutessa konetilasta ulos, moottorin maatessa pöydällä auton edessä. =/ Eli Emmin ajokortti ei edistynyt ollenkaan mihinkään suuntaan.
Nyt saatiin Ooppeli taas läjään, ja kuntoon, niin mitä tekee Emmi? menee ja teloo pariin otteeseen leikatun polvensa taas! Nyt ois sit polvilumpio murteilla ja neidillä kipsi jalassa, saapi nähdä meneekö leikkuriin kuitenkin vielä sen kanssa.. Että jos voi ajokortin hommaaminen olla kiven takana, niin tämä kortti tulee olemaan juuri sellainen.
Eetu aloitti opiskelut merkonomiksi, ja on ollut tosi innostunut. Ja tämä on sitten tietysti näkynyt kaikessa suoriutumisessa. Aivan eri poika, kuin se, joka kävi yläastetta. Huolehtii itsensä bussilla ja bussinvaihdoista huolimatta aamuisin kouluun, ja taas takaisin, vaikka bussit ei lähdekkään aina samalta pysäkiltä. Tekee läksyt, ja on kiskonut kotiin K3 arvosanalla kokeita. USKOMATONTA! *tämä äiti juhlii*
Eemeli paineli yläasteelle ja tuntuu viihtyvän koulussa niinhyvin, ettei malta lähteä edes kotiin heti, vaan kahden päivinäkin tulee vasta viiden aikoihin kotiin =D mahtaako kyseessä kuitenkaan olla ne opinnot, jotka sinne kylälle nuoren herran jumittaa, vai olisiko kyseessä joku hemaiseva neitokainen? =) Eihän sitä kaikkea äiteelle kerrota...
Enna täytti juurikin 11, ja kaveri-synttäreiden mennessä pahasti käteen, painelin ilmeisessä mielenhäiriössä ostamaan neitokaiselle hamsteria, joka sitten siinä matkalla muuttui kahdeksi marsuksi!!! =D
On tietenkin hyvä, että kun pää nyt muutenkin on hieman laho, eikä millään voi kaikkea muistaa, niin minä luotan kuitenkin siihen muistiini, kuin kallioon. Sillä seurauksella, että kotiin päästyämme, (marsut siis mukana) painelen varastoon, jossa seison järkyttyneenä ja pyörin ympyrää kylmän hien noustessa pikkuhiljaa otsalleni, kun kylmä totuus valkenee: meillä ei olekkaan sitä isoa häkkiä, johon olin aikonut ne marsut sijoittaa.
Hetken panikoituani väkästin Ennan kanssa banaanilaatikosta pienen "häkin", koskapa oli tietenkin lauantai, ja kaikki eläinkaupat olivat jo sulkeneet ovensa. Onneksi on ihania ystäviä, jotka pelastaa tilanteesta kuin tilanteesta. Tällä kertaa minut pelasti rakas ystäväni, jonka olen tuntenut kauemmin kuin ketään muuta, eli 37 vuoden elämästäni n. 36 vuotta =)
Näin, tämä yllä oleva teksti ei sit odottanutkaan julkaisuaan kuin kaksi kuukautta =D
Emmin polvi on lähtenyt paranemaan hienosti, ja saatiin muutettua neitokainen pienempään ja edullisempaan ja PALJON kauniimpaan asuntoon ♥ Hiukkasen meni kiireeks muutto, kun uutta asuntoa ei meinannutkaan saada mistään kolosesta, joten torstaina odoteltiin porukalla autot täyteen pakattuna soittoa uudelta vuokraemännältä, että saadaan avaimet uuteen asuntoon ja perjantaina pitikin jo palautella avaimia! hohheijaa! mut onneks ei ollu iso asunto josta muutettiin ja Emmikin oli saanut myytyä ylimääräisiä huonekalujaan pois jo aiemmin.
Käväisin eilen Hämeenlinnassa poistattamassa lapsenteko-värkkini, joten nyt vietän toipumisaikaa ja hissuttelen särkevän massukkani kanssa kotosalla. Emmi tuleekin tänne jeesaileen noiden pikkumiesten kanssa, ja parastahan koko hommassa on, että siivoilu on kiellettyjen listalla =D HAH (mulla on aina joku hyvä syy laistaa joulusiivouksesta).
Topsu on ehtinyt tässä kasvatella pari hammasta lisää ja yrittää opetella seisoskelemaan ilman tukea. On myös oppinut, että kuinka nukutaan koko yö putkeen (no joskus tietty pitää herätä istuskelemaan sänkyyn keskellä yötäkin, mutta nukahtaa onneks helposti takas, kun lykkää tutin suuhun ja kippaa herran takas makuuasentoon.
Jereltä otettiin vihdoin pinnasängystä etulaita pois, ja tilalle laitettiin sellainen matala-laita. Ihmeen hienosti se on oppinut nukahtaan isojen poikien sänkyynsä, vaikka ekana yönä olikin nukahtanut keskelle lattiaa toinen käsi rekka-auton lavalla ja toisessä kädessä mönkkäri, jalat sängyn alla. =D
Uutta kirjoitusta yritän saada aikaan vielä tämän vuoden puolella.
