Ja sinne meni se kesä. Olen valmis ryömimään talviunille ja skippaamaan koko tyhmän kylmän ja pimeän jakson. Fiilikset ei muutenkaan ole ihan siellä pilvissä, vaan fibrosäryt on palanneet pilaamaan mun elämäni uudestaan. =(
Kesä oli ihana ilmoiltaan, ja koska olin ja elin kuin terve ihminen, sain juoksenneltua Jeren kanssa pitkin pihaa ja kasvatettua kasvihuoneessa ISON satsin tomaatteja ja kurkkuja. Erinäinen määrä tuli kerättyä mustaherukkaa, punaherukkaa ja vadelmia. On tehty saunapuita ja pannupuita, on ajettu nurmikkoa ja haravoitu. Olen käynyt varastoa läpi ja laittanut tavaraa myyntiin, ja saanutkin niitä kaupaksi ihan kivasti. Aina just sen verran, että ollaan konkurssilta vältytty. =)
Topi on oppinut konttaamaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan, kasvattanut kaksi pientä hammasta ja keksinyt oman tahdon ja kuinka sitä voi käyttää *huoh*. Jere oppii puhumaan koko ajan pidempiä lauseita ja on nykyään puuha-pete, muumi, nallepuh ja disneyn autot-fani numero 1. Jos paidassa tai kalsareissa on joku noista, ei pukeminen ole ongelma, mutta tyhmät yksiväriset vaatteet eivät saa aikaan haltioitunutta "oooii" lausahdusta.
Arin loma alkoi juuri ennen juhannusta, ja minä sitten silloin torstaina heti Arin tullessa töistä säntäsin vielä viimehetken kauppareissulle... En sit päässy ihan Läyliäisiin asti, kun Ooppeli meni ja hyytyi. Koko kesän se makasi tuolla autotallissa kuin teurastettuna johtojen ja letkujen tursutessa konetilasta ulos, moottorin maatessa pöydällä auton edessä. =/ Eli Emmin ajokortti ei edistynyt ollenkaan mihinkään suuntaan.
Nyt saatiin Ooppeli taas läjään, ja kuntoon, niin mitä tekee Emmi? menee ja teloo pariin otteeseen leikatun polvensa taas! Nyt ois sit polvilumpio murteilla ja neidillä kipsi jalassa, saapi nähdä meneekö leikkuriin kuitenkin vielä sen kanssa.. Että jos voi ajokortin hommaaminen olla kiven takana, niin tämä kortti tulee olemaan juuri sellainen.
Eetu aloitti opiskelut merkonomiksi, ja on ollut tosi innostunut. Ja tämä on sitten tietysti näkynyt kaikessa suoriutumisessa. Aivan eri poika, kuin se, joka kävi yläastetta. Huolehtii itsensä bussilla ja bussinvaihdoista huolimatta aamuisin kouluun, ja taas takaisin, vaikka bussit ei lähdekkään aina samalta pysäkiltä. Tekee läksyt, ja on kiskonut kotiin K3 arvosanalla kokeita. USKOMATONTA! *tämä äiti juhlii*
Eemeli paineli yläasteelle ja tuntuu viihtyvän koulussa niinhyvin, ettei malta lähteä edes kotiin heti, vaan kahden päivinäkin tulee vasta viiden aikoihin kotiin =D mahtaako kyseessä kuitenkaan olla ne opinnot, jotka sinne kylälle nuoren herran jumittaa, vai olisiko kyseessä joku hemaiseva neitokainen? =) Eihän sitä kaikkea äiteelle kerrota...
Enna täytti juurikin 11, ja kaveri-synttäreiden mennessä pahasti käteen, painelin ilmeisessä mielenhäiriössä ostamaan neitokaiselle hamsteria, joka sitten siinä matkalla muuttui kahdeksi marsuksi!!! =D
On tietenkin hyvä, että kun pää nyt muutenkin on hieman laho, eikä millään voi kaikkea muistaa, niin minä luotan kuitenkin siihen muistiini, kuin kallioon. Sillä seurauksella, että kotiin päästyämme, (marsut siis mukana) painelen varastoon, jossa seison järkyttyneenä ja pyörin ympyrää kylmän hien noustessa pikkuhiljaa otsalleni, kun kylmä totuus valkenee: meillä ei olekkaan sitä isoa häkkiä, johon olin aikonut ne marsut sijoittaa.
Hetken panikoituani väkästin Ennan kanssa banaanilaatikosta pienen "häkin", koskapa oli tietenkin lauantai, ja kaikki eläinkaupat olivat jo sulkeneet ovensa. Onneksi on ihania ystäviä, jotka pelastaa tilanteesta kuin tilanteesta. Tällä kertaa minut pelasti rakas ystäväni, jonka olen tuntenut kauemmin kuin ketään muuta, eli 37 vuoden elämästäni n. 36 vuotta =)
Näin, tämä yllä oleva teksti ei sit odottanutkaan julkaisuaan kuin kaksi kuukautta =D
Emmin polvi on lähtenyt paranemaan hienosti, ja saatiin muutettua neitokainen pienempään ja edullisempaan ja PALJON kauniimpaan asuntoon ♥ Hiukkasen meni kiireeks muutto, kun uutta asuntoa ei meinannutkaan saada mistään kolosesta, joten torstaina odoteltiin porukalla autot täyteen pakattuna soittoa uudelta vuokraemännältä, että saadaan avaimet uuteen asuntoon ja perjantaina pitikin jo palautella avaimia! hohheijaa! mut onneks ei ollu iso asunto josta muutettiin ja Emmikin oli saanut myytyä ylimääräisiä huonekalujaan pois jo aiemmin.
Käväisin eilen Hämeenlinnassa poistattamassa lapsenteko-värkkini, joten nyt vietän toipumisaikaa ja hissuttelen särkevän massukkani kanssa kotosalla. Emmi tuleekin tänne jeesaileen noiden pikkumiesten kanssa, ja parastahan koko hommassa on, että siivoilu on kiellettyjen listalla =D HAH (mulla on aina joku hyvä syy laistaa joulusiivouksesta).
Topsu on ehtinyt tässä kasvatella pari hammasta lisää ja yrittää opetella seisoskelemaan ilman tukea. On myös oppinut, että kuinka nukutaan koko yö putkeen (no joskus tietty pitää herätä istuskelemaan sänkyyn keskellä yötäkin, mutta nukahtaa onneks helposti takas, kun lykkää tutin suuhun ja kippaa herran takas makuuasentoon.
Jereltä otettiin vihdoin pinnasängystä etulaita pois, ja tilalle laitettiin sellainen matala-laita. Ihmeen hienosti se on oppinut nukahtaan isojen poikien sänkyynsä, vaikka ekana yönä olikin nukahtanut keskelle lattiaa toinen käsi rekka-auton lavalla ja toisessä kädessä mönkkäri, jalat sängyn alla. =D
Uutta kirjoitusta yritän saada aikaan vielä tämän vuoden puolella.
tiistai 19. marraskuuta 2013
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Kesän lapsi mä oon
Heippati kaikille pitkän pitkästä aikaa =D
Vähän samoilla sanoilla aloittanut tekstit, kun joskus yrittänyt kirjoitella päiväkirjaa. Eli vaikka tahtoa olisi, niin tuntuu kirjoitusväli venyvän aina ihan mahdottoman pitkäksi, ja sitten kun tekisi mieli kirjoittaa, ei keksi mitään kerrottavaa.
Ei siis tälläkään kertaa mitään maailmaa mullistavaa ole, mutta arjen iloa haluan jakaa kanssanne.
Kesä on mennyt nopeasti eteenpäin, lapset touhuavat kuka mitäkin. Eetu linnoittautt huoneeseensa karkuun muuta meteliä, ja odottaa uuden koulun alkua. Eetu pääsi siis kauppikseen. Eemeli dataa tietokoneellaan ja käy katsastamassa kylän tyttöjä kaverinsa kanssa ja yrittämässä energiajuomien ostamista (toiveena kai, etä pitävät häntä vähän vanhemman näköisenä), Enna touhuaa kotosalla pikkuveljien kanssa tai harrastaa yökyläilyä kavereidensa kanssa. Jere oppii uusia sanoja järkkykovaa vauhtia ja nyt on työn alla kahden sanan yhdistelmät ja SSSSSS kirjaimen harjoittelu. Eli jos sanassa on S, niin se sanotaan ainakin kolmella ässällä "kisssssa" "issssi", ihan vaan että huomataan, kuinka hienosti hän sen osaa sanoa. Ja ne raivarit ja oma tahto!!! Huh! Elämä saattaa luhistua hetkessä myös siksi, että esim jugurttia tippuu paidalle syödessä. Voi kasvukivut.
Topsukka on keksinyt, että parhaiten ympäristöä voi tutkia liikkumalla haluamaansa suuntaan ja ottamalla selvää asioista IHAN ITE. Eli poika ryömii, ja kovaa. Tosin tyyli on sen verran omaperäinen, että koko keho on kyllä touhussa mukana, mutta vain toisella jalalla otetaan vauhtia, jonka seurauksena toisen jalan päkiässä on jatkuvasti rakkulaa, toisen jalan heiluessa rytmissä mukana kattoa kohden kohotettuna.
Ja Emmi... Emmi täytti 18, ja nyt ikäkriisissä pyörien yritän totuttautua ajatukseen aikuisesta lapsestani. Emmillä ja Jounilla lähti tiet eri suuntiin, ja kaikki työkuviot, jotka oli keväällä jo niin selviä, meni karille loppukevään sairastelun myötä. Kovasti ollut alamäkeä alkukesän ajan, mutta nyt näyttää taas jo pohja olevan alapuolella, ja suunta kohti parempaa. Ihanaa kuitenkin, kun soittelee ja kertoilee asioitaan, ettei ihan joudu ulos tärkeän ihmisen elämästä!
Arilla oli kesäloma, jonka aloitti juuri ennen juhannusta. Viimeisenä työpäivänä ennen lomaa lähdin sitten vielä tekemään juhannusruoka-ostoksia... Oli sit kohtalokaas reissu: Ooppeli sanoi läykän ekalla hidasteella zurrps, ja zzzzzzzzz. Ja siihen jäi. Ensimmäinen ajatus oli Anssi Umpikelan biisin sanat: työnnä suohon jo se helevetin ooppeli! Toinen ajatukseni oli APUA pitää soittaa Arille, ettei avaa toista kaljaa!!! =D
Juu, eli hinattiin raato pois läykästä ja siinä se loma sit menikin, autotallissa moottoria purkaessa. Olihan se kiva, että tiesi mistä sen siippansa helposti löytää.
No, työt alkoi jo uudestaa, mutta ooppeli on edelleen koomassa, ja nyt on sisuskalutkin forssassa viisaampien tutkittavana.
Mun kesä on ollut hmm... ihana... joo, sitä se on ollut. (Ei siis siksi, että mies on ollut pois näkyviltä )
Vaan siksi, että olen ollut TOSI hyvässä kunnossa koko ajan! Fibro ei oo kiusannu ollenkaan, ja oon puuhannut kuin mikki-hiiri tehden vähän sitä sun tätä.
Kasvihuone muutettiin vähän helppotöisemmäksi , kun ajattelin, ettei mulla oo aikaa näiden kahden taaperoisen kanssa sitä hoitaa. Fiksu päätös! Nyt siellä kasvaa kaksi kukuntaimea ja kolme tomskuntaimea, joita olen hellyydellä hoitanut kesän, ja ovat nyt suorastaan villiintyneet, ja päättäneet porukalla, että satoa tehdään, niin että varmasti riittää!
Manskupenkkiä tehtiin pätkä lisää alkukesästä, mutta sato jäi runsaasta kukinnasta huolimatta onnettoman pieneksi. Kävin sit poimimassa Topenolla pakkaseen ja hilloihin manskuja. Vadelmapenkkiä olen kitkenyt ja lannoittanut, ja nyt sitä sit muuten tulee! mut se onkin ainoa marja mansikan lisäksi, jota meillä menee, joten ihan kiva sitä on keräillä, kun tietää, ettei vaan keräilyn ilosta(?) niitä nouki pakkaseen. Mustaherukkaa tulikin tänä vuonna toooooosi vähän, no, olipahan helppo kerää pois niitä, kun puskat oli melkein tyhjiä.
Kirsikkapuut on kyl mysteeri. Yksi on varmasti kuollut, mutta ne kolme muuta... jaa-a, oksat on kuivat ja kuolleet, mutta uutta oksaa ja lehteä puskee kovasti alempaa rungosta. katellaan nyt mitä niistä kasvaa =D
piti siis vissiin kirjoittaa mun kesästä, mutta päädyin analysoimaan puutarhaamme? no, palatakseni siis itseeni ja siihen, mitä minä olen tehnyt: ehdittiin Arin kanssa aloittaa SUURI varaston siivous. Ja ne jotka meillä on käyneet, tietää, että tuota varastorakennusta sit on, ja paljon! Ja se tavaramäärä, minkä se varasto on sisuksiinsa kerännyt... Ei sitä ihminen voi edes ymmärtää!
Eli aloitimme siivouksen, ja päätettiin, että laitetaan sit ylimääräisiä juttuja myyntiin (tässä vaiheessa ajattelin siis itsekseni jotain lasten kenkiä ja vaatetta, mahdollisesti hamsterin häkkiä yms...) niin... mä en edes tiedä mitä tapahtui, mutta siivotessamme kuvattiin tavaroita ja alettiin facebookissa katsella kirppisryhmiä joissa näitä muutamaa tavaraa vois myydä... asia johti toiseen ja kolmanteen, kun huomattiin, että ihmiset haluaa oikeesti just sellasta "roinaa ja rompetta", jota meillä on varasto puolillaan. Siinä vaiheessa siivous jäi, ja alettiin enemmänkin haalimaan vain valokuvauksellisia uutta kotia etsiviä tavaroita =D
kuva-albumien lisääntyessä facebookissa, totesin, että tavarapaljous on kyl ansainnut ihan oman myyntisivuston, joten askartelin toisen blogin, jonne on helppo lisätä tavaraa ja poistaa sit jo myytyjä kamoja.
Lapset vähän ihmettelee tätä mun myyntijuttua, kun kuitenkin kannan kotiin mitä ihmeellisempiä tavaroita, joita sit ite bongailen tuolta kirppis-sivuilta... kuten nyt tää viimeisin: 52" projektiotelkkari, joka valtaa puolet olkkarista. Koko kapine naurattaa, mutta kun... =D sehän on hieno! ja ISO, ja ja me ei oikeesti sitä tarvita, ja on tielläkin ... mut =D =D ei, en oikeesti tiedä mikä tää älynväläys oli.
Ja vanhat opettajani olisivat ihmeissään, kun tietäisivät miten inooissani tutkin esimerkiksi suomen rautatiehistoriaa n klo 03 yöllä ja hypin suomen historiaa selvittäviltä sivuilta toiselle... kaikki tietenkin vain yhden vanhan kartan takia, mut jee kerrankin suomen historia oli kiinnostavaa. Samoin hauskoja sattumuksia olen viettänyt google-kääntäjän parissa ja vieraillessani esimerkiksi puolalaisilla keramiikkaa koskevilla sivuilla. Teksti on näin ummikkona ihan siansaksaa, ja guugle ystävällisesti ehdottaa, että josko kääntäisi tämän minulle. Ja ei, sen jälkeenkään en ymmärrä sanaakaan koko tekstistä =D
Tämän kaiken keskellä nautin elämästä juuri nyt ja tässä, ja toivon, ettei talvi tulisi ollenkaan!
Vähän samoilla sanoilla aloittanut tekstit, kun joskus yrittänyt kirjoitella päiväkirjaa. Eli vaikka tahtoa olisi, niin tuntuu kirjoitusväli venyvän aina ihan mahdottoman pitkäksi, ja sitten kun tekisi mieli kirjoittaa, ei keksi mitään kerrottavaa.
Ei siis tälläkään kertaa mitään maailmaa mullistavaa ole, mutta arjen iloa haluan jakaa kanssanne.
Kesä on mennyt nopeasti eteenpäin, lapset touhuavat kuka mitäkin. Eetu linnoittautt huoneeseensa karkuun muuta meteliä, ja odottaa uuden koulun alkua. Eetu pääsi siis kauppikseen. Eemeli dataa tietokoneellaan ja käy katsastamassa kylän tyttöjä kaverinsa kanssa ja yrittämässä energiajuomien ostamista (toiveena kai, etä pitävät häntä vähän vanhemman näköisenä), Enna touhuaa kotosalla pikkuveljien kanssa tai harrastaa yökyläilyä kavereidensa kanssa. Jere oppii uusia sanoja järkkykovaa vauhtia ja nyt on työn alla kahden sanan yhdistelmät ja SSSSSS kirjaimen harjoittelu. Eli jos sanassa on S, niin se sanotaan ainakin kolmella ässällä "kisssssa" "issssi", ihan vaan että huomataan, kuinka hienosti hän sen osaa sanoa. Ja ne raivarit ja oma tahto!!! Huh! Elämä saattaa luhistua hetkessä myös siksi, että esim jugurttia tippuu paidalle syödessä. Voi kasvukivut.
Topsukka on keksinyt, että parhaiten ympäristöä voi tutkia liikkumalla haluamaansa suuntaan ja ottamalla selvää asioista IHAN ITE. Eli poika ryömii, ja kovaa. Tosin tyyli on sen verran omaperäinen, että koko keho on kyllä touhussa mukana, mutta vain toisella jalalla otetaan vauhtia, jonka seurauksena toisen jalan päkiässä on jatkuvasti rakkulaa, toisen jalan heiluessa rytmissä mukana kattoa kohden kohotettuna.
Ja Emmi... Emmi täytti 18, ja nyt ikäkriisissä pyörien yritän totuttautua ajatukseen aikuisesta lapsestani. Emmillä ja Jounilla lähti tiet eri suuntiin, ja kaikki työkuviot, jotka oli keväällä jo niin selviä, meni karille loppukevään sairastelun myötä. Kovasti ollut alamäkeä alkukesän ajan, mutta nyt näyttää taas jo pohja olevan alapuolella, ja suunta kohti parempaa. Ihanaa kuitenkin, kun soittelee ja kertoilee asioitaan, ettei ihan joudu ulos tärkeän ihmisen elämästä!
Arilla oli kesäloma, jonka aloitti juuri ennen juhannusta. Viimeisenä työpäivänä ennen lomaa lähdin sitten vielä tekemään juhannusruoka-ostoksia... Oli sit kohtalokaas reissu: Ooppeli sanoi läykän ekalla hidasteella zurrps, ja zzzzzzzzz. Ja siihen jäi. Ensimmäinen ajatus oli Anssi Umpikelan biisin sanat: työnnä suohon jo se helevetin ooppeli! Toinen ajatukseni oli APUA pitää soittaa Arille, ettei avaa toista kaljaa!!! =D
Juu, eli hinattiin raato pois läykästä ja siinä se loma sit menikin, autotallissa moottoria purkaessa. Olihan se kiva, että tiesi mistä sen siippansa helposti löytää.
No, työt alkoi jo uudestaa, mutta ooppeli on edelleen koomassa, ja nyt on sisuskalutkin forssassa viisaampien tutkittavana.
Mun kesä on ollut hmm... ihana... joo, sitä se on ollut. (Ei siis siksi, että mies on ollut pois näkyviltä )
Vaan siksi, että olen ollut TOSI hyvässä kunnossa koko ajan! Fibro ei oo kiusannu ollenkaan, ja oon puuhannut kuin mikki-hiiri tehden vähän sitä sun tätä.
Kasvihuone muutettiin vähän helppotöisemmäksi , kun ajattelin, ettei mulla oo aikaa näiden kahden taaperoisen kanssa sitä hoitaa. Fiksu päätös! Nyt siellä kasvaa kaksi kukuntaimea ja kolme tomskuntaimea, joita olen hellyydellä hoitanut kesän, ja ovat nyt suorastaan villiintyneet, ja päättäneet porukalla, että satoa tehdään, niin että varmasti riittää!
Manskupenkkiä tehtiin pätkä lisää alkukesästä, mutta sato jäi runsaasta kukinnasta huolimatta onnettoman pieneksi. Kävin sit poimimassa Topenolla pakkaseen ja hilloihin manskuja. Vadelmapenkkiä olen kitkenyt ja lannoittanut, ja nyt sitä sit muuten tulee! mut se onkin ainoa marja mansikan lisäksi, jota meillä menee, joten ihan kiva sitä on keräillä, kun tietää, ettei vaan keräilyn ilosta(?) niitä nouki pakkaseen. Mustaherukkaa tulikin tänä vuonna toooooosi vähän, no, olipahan helppo kerää pois niitä, kun puskat oli melkein tyhjiä.
Kirsikkapuut on kyl mysteeri. Yksi on varmasti kuollut, mutta ne kolme muuta... jaa-a, oksat on kuivat ja kuolleet, mutta uutta oksaa ja lehteä puskee kovasti alempaa rungosta. katellaan nyt mitä niistä kasvaa =D
piti siis vissiin kirjoittaa mun kesästä, mutta päädyin analysoimaan puutarhaamme? no, palatakseni siis itseeni ja siihen, mitä minä olen tehnyt: ehdittiin Arin kanssa aloittaa SUURI varaston siivous. Ja ne jotka meillä on käyneet, tietää, että tuota varastorakennusta sit on, ja paljon! Ja se tavaramäärä, minkä se varasto on sisuksiinsa kerännyt... Ei sitä ihminen voi edes ymmärtää!
Eli aloitimme siivouksen, ja päätettiin, että laitetaan sit ylimääräisiä juttuja myyntiin (tässä vaiheessa ajattelin siis itsekseni jotain lasten kenkiä ja vaatetta, mahdollisesti hamsterin häkkiä yms...) niin... mä en edes tiedä mitä tapahtui, mutta siivotessamme kuvattiin tavaroita ja alettiin facebookissa katsella kirppisryhmiä joissa näitä muutamaa tavaraa vois myydä... asia johti toiseen ja kolmanteen, kun huomattiin, että ihmiset haluaa oikeesti just sellasta "roinaa ja rompetta", jota meillä on varasto puolillaan. Siinä vaiheessa siivous jäi, ja alettiin enemmänkin haalimaan vain valokuvauksellisia uutta kotia etsiviä tavaroita =D
kuva-albumien lisääntyessä facebookissa, totesin, että tavarapaljous on kyl ansainnut ihan oman myyntisivuston, joten askartelin toisen blogin, jonne on helppo lisätä tavaraa ja poistaa sit jo myytyjä kamoja.
Lapset vähän ihmettelee tätä mun myyntijuttua, kun kuitenkin kannan kotiin mitä ihmeellisempiä tavaroita, joita sit ite bongailen tuolta kirppis-sivuilta... kuten nyt tää viimeisin: 52" projektiotelkkari, joka valtaa puolet olkkarista. Koko kapine naurattaa, mutta kun... =D sehän on hieno! ja ISO, ja ja me ei oikeesti sitä tarvita, ja on tielläkin ... mut =D =D ei, en oikeesti tiedä mikä tää älynväläys oli.
Ja vanhat opettajani olisivat ihmeissään, kun tietäisivät miten inooissani tutkin esimerkiksi suomen rautatiehistoriaa n klo 03 yöllä ja hypin suomen historiaa selvittäviltä sivuilta toiselle... kaikki tietenkin vain yhden vanhan kartan takia, mut jee kerrankin suomen historia oli kiinnostavaa. Samoin hauskoja sattumuksia olen viettänyt google-kääntäjän parissa ja vieraillessani esimerkiksi puolalaisilla keramiikkaa koskevilla sivuilla. Teksti on näin ummikkona ihan siansaksaa, ja guugle ystävällisesti ehdottaa, että josko kääntäisi tämän minulle. Ja ei, sen jälkeenkään en ymmärrä sanaakaan koko tekstistä =D
Tämän kaiken keskellä nautin elämästä juuri nyt ja tässä, ja toivon, ettei talvi tulisi ollenkaan!
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Poikkitaiteellista sisutusta
Päätin jakaa tämän äärimmäisen tärkeän aiheen kanssanne. Perheessämme on sisustus-maisterin tutkintoa vailla oleva taiteilija! Tiedättehän ne umpitylsän näköiset naistenlehdistä tutut kuvat kodeista joissa joku sisustussuunnittelija on käynyt tekemässä perheen kodista "mukaviihtyisän" keitaan, jonne työpäivän päätteeksi on mukava palata ja istahtaa ryhdikkäälle sohvalle jossa muutama tarkoin valittu tyyny ja sävyyn sointuva huopa odottavat?
No... Meidän (nuoresta iästä huolimatta) lähes ammattimainen sisustajamme on periksiantamattomuudellaan näyttänyt miten OIKEA koti tehdään viihtyisäksi. Tähän työurakkaan kuluu tunnista kahteen päivittäin, jonka jälkeen kotimme näyttää sisustajamme silmiin täydelliselle.
Kotimme pikantteja sisutuksellisia yksityiskohtia on sohvan selkänojan tyynyt, joiden päälle pitää nojata ja istahtaessa sohvalle, kiskaista vähän mukaan, jonka jälkeen sohva näyttää sille kuin norsu olisi käynyt siinä päiväunillaan. Sohvatyynyt ei tietenkään perinteisesti kuulu sohvalle!!! Ne armottomasti viskataan sohvan ja sohvapöydän väliin jäävään tilaan lattialle. Sohvapöydän kuuluu nykytrendissä olla puhdas tavaroista ja pöytäliinoista. pöytäliinan paikka on lattialla, paikan ei ole niin väliä, kunhan se ei ole pöydällä. Samoin, jos perheen äiti on unohtanut vauvan sideharson pöydälle, niin se pitää piilottaa sohvan alle.
Kirjahyllyssä siistinä rivinä olevat kirjat ovat niin last season! Tästä sisustuksellisesta seikasta väännämme edelleen taiteilijan kanssa kättä, hän haluaisi nähdä kirjat taiteellisena kasana kirjahyllyn edessä lattialla, kun taas minä vannon vanhanaikaisempaan tyyliin, jossa kirjat siis ovat hyllyssä rivissä.
Jotta fengshui olisi kohdallaan tässä sisustuksessa, pitää kirjahyllyyn kuitenkin tuoda pari patalappua tai patakinnasta.
Keittiön sisustaminen on paljon yksinkertaisempaa.
Keittiön lattialle levitetään ne loput patalaput ja -kintaat. Otetaan x-määrä muovisia kippoja, jotka aistikkaasti levitetään lattioille (näitä kippoja voi myös piilottaa eteiseen ja olohuoneeseen).
Muroja, joita taiteilija haluaa nauttia kevyenä välipalana töittensä lomassa annetaan muutamia johonkin muovikippoon ja sitten seurataan miten hän onnellisena viimeistelee keittiön sisustusta kaataen murot jääkapin edustalle. Viimesilauksen keittiön uuteen lookkiin kuuluu pöydälle kiipeäminen ja talouspaperirullan repiminen ensin suikaleiksi ja sitten hieman pienemmiksi paloiksi, jotka jätetään pöydän päälle kauniiksi asetelmaksi.
Lastenhuoneen sisustuksen kuumin hotti on nyt isän croksit ja siivousämpäri, jotka kruunaavat kauniisti puolen metrin leluvuoren, joka yrittää vyöryä ulos huoneesta.
Ja näin yksinkertaisilla ohjeilla saatte tekin arvoisat lukijat itsellenne viihtyisän kodin, joka on kaukana niistä naistenlehtien kuvista...
No... Meidän (nuoresta iästä huolimatta) lähes ammattimainen sisustajamme on periksiantamattomuudellaan näyttänyt miten OIKEA koti tehdään viihtyisäksi. Tähän työurakkaan kuluu tunnista kahteen päivittäin, jonka jälkeen kotimme näyttää sisustajamme silmiin täydelliselle.
Kotimme pikantteja sisutuksellisia yksityiskohtia on sohvan selkänojan tyynyt, joiden päälle pitää nojata ja istahtaessa sohvalle, kiskaista vähän mukaan, jonka jälkeen sohva näyttää sille kuin norsu olisi käynyt siinä päiväunillaan. Sohvatyynyt ei tietenkään perinteisesti kuulu sohvalle!!! Ne armottomasti viskataan sohvan ja sohvapöydän väliin jäävään tilaan lattialle. Sohvapöydän kuuluu nykytrendissä olla puhdas tavaroista ja pöytäliinoista. pöytäliinan paikka on lattialla, paikan ei ole niin väliä, kunhan se ei ole pöydällä. Samoin, jos perheen äiti on unohtanut vauvan sideharson pöydälle, niin se pitää piilottaa sohvan alle.
Kirjahyllyssä siistinä rivinä olevat kirjat ovat niin last season! Tästä sisustuksellisesta seikasta väännämme edelleen taiteilijan kanssa kättä, hän haluaisi nähdä kirjat taiteellisena kasana kirjahyllyn edessä lattialla, kun taas minä vannon vanhanaikaisempaan tyyliin, jossa kirjat siis ovat hyllyssä rivissä.
Jotta fengshui olisi kohdallaan tässä sisustuksessa, pitää kirjahyllyyn kuitenkin tuoda pari patalappua tai patakinnasta.
Keittiön sisustaminen on paljon yksinkertaisempaa.
Keittiön lattialle levitetään ne loput patalaput ja -kintaat. Otetaan x-määrä muovisia kippoja, jotka aistikkaasti levitetään lattioille (näitä kippoja voi myös piilottaa eteiseen ja olohuoneeseen).
Muroja, joita taiteilija haluaa nauttia kevyenä välipalana töittensä lomassa annetaan muutamia johonkin muovikippoon ja sitten seurataan miten hän onnellisena viimeistelee keittiön sisustusta kaataen murot jääkapin edustalle. Viimesilauksen keittiön uuteen lookkiin kuuluu pöydälle kiipeäminen ja talouspaperirullan repiminen ensin suikaleiksi ja sitten hieman pienemmiksi paloiksi, jotka jätetään pöydän päälle kauniiksi asetelmaksi.
Lastenhuoneen sisustuksen kuumin hotti on nyt isän croksit ja siivousämpäri, jotka kruunaavat kauniisti puolen metrin leluvuoren, joka yrittää vyöryä ulos huoneesta.
Ja näin yksinkertaisilla ohjeilla saatte tekin arvoisat lukijat itsellenne viihtyisän kodin, joka on kaukana niistä naistenlehtien kuvista...
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Väsymys!
Joopa joo ja niinpä niin, trallallallaaa!
Topias jäi sit odottelemaan kevättä tai tulevaa kesää sinne mahaan, ja antoi mun paisua järjettömiin mittasuhteisiin, ja joutua täydellisen hermoromahduksen partaalle ennenkuin sit päätti yksiönsä käyneen turhan ahtaaksi raskausviikoilla 41+4.. Fiksu poika sinänsä, ei muakaan marraskuu niin kiinnosta, että sitä erikseen haluaisin tulla katselemaan jos vaihtoehtona olis kölliä lämpimässä.
Juu, eli poika siis syntyi joulukuun alussa, ja koko perhe paineli asperger-sopeutumisvalmennus-kurssille herran ollessa viikon vanha. Kurssi oli kovin antoisa (ainakin kuvittelin niin vietettyäni yön hyssytellen huutavaa lasta, ja toisenkin yön), päivisin luentojen aikana herra nukkui kuin enkeli vaunuissaan, herätäkseen lounas ja kahvitauoille ruokailemaan kuten muutkin selvästi tekevät (ja äitikin lapsi tissillä yritti jotain pöperöä suuhunsa tunkea).
Joulusiivous ja verhojen vaihdon tein sujuvasti n. kaksi päivää ennen aattoa. Koiratkin on päättäneet kimpassa, että paras ja ehdottomasti ainoa aika vuodesta jolloin karvanvaihto on tehtävä, on joulukuun alusta maaliskuun alkuun sijoittuvalla jaksolla ja vuorotellen tietenkin, ettei karvan vakiomäärä lattioilla ja matoissa vaan laske alle normin, ja normi on se, että emännän täytyy nähdä pilkkuja joka aamu herätessään ja kahlatessaan karvojen keskellä keittiöön.
Selvisimme siis joulusta, ja karvoista, joita edelleen tukkoina lattialla pyörii. Olemme myös selvinneet pienen pojan syntymästä, iltahuudosta, yövalvomisesta ja Jeren mustasukkaisuusdraamasta. Tai ainakin kuvittelen selvinneeni... Topi herää edelleen öisin vaihdellen arvoituksellisella rytmillä heräämisten määrää kerrasta kolmeen kertaan yössä. Joten nukkumaan mennessäni en koskaan voi tietää heräänkö mahdollisesti puolen tunnin vai kolmen tunnin kuluttua ja kestääkö hereilläolo vartin vai tunnin.
Emmi käytti loppuraskauden tietämillä pehmennyttä pääkoppaani hyväkseen ja sai mut lupaamaan, että opetan hänet kotiopetuksella ajamaan autoa. Hiiohei ja hurraa! Nyt on opetuspoljin paikallaan ja auto on muutoskatsastettu. Silmissä pyörivät kauhuskenaariot tulevista ajotunneista. (jotka siis aivan turhaan... onhan opettajana tälläinen ajomaisteri joka kiljuu kauhuissaan helsingissä ajaessaan niin muut autoilijat kuin oudot liikennemerkitkin).
Yläkerran remontti on kesken ja tällä tahdilla seitä rakennetaan Ennan huoneeksi vielä sittenkin, kun neiti on jo muuttanut pois kotoa. Syynä siis tällä hetkellä on materiaalipula, ja aikapula!
Ja sitten siihen lempiaiheeseeni vielä: Sää!!!!
Kuka #%¤&¤#¤&/% idiootti on keksinyt sanoa, että suomessa on ihana asua ja vuodenajat on NIIIIIN ihania?!?!?!? Kesällä satoi, syksyllä satoi ja kas kas... talvella sataa!
Mä en kyl tajua miten Nooa on saanu sen arkkinsa kellumaan 40 päivän sateen jälkeen? Täällä on satanu nyt lähes tauotta viime toukokuusta asti, eikä täällä kellu kyl minkäänlaisia silja-lineja tai viikkareita meidän kullajoessa! Mut tota lunta on sit riittäny tälle talvelle niin, että jos viikossa on ollu pari päivää lumityövapaata, nii se on jo luokiteltu kuivahkoksi viikoksi!!!
Kuten huomanette, en pidä suomen säästä. Ainoan poikkeuksen tekee kesällä 30 asteen hellejaksot.
Tässäpä tällä erää avautumista ja purnausta. On tässä elämässä silti niitä onnenpipanoitakin, joista suurimman osan tuovat lapset; ne rakkaat riiviöt. Itsepäiset, itsenäiset, omatoimiset ja sohvalla valuvat teinit, kuin jokapaikan touhottimena hääräävä pikku-ukkeli, joka tietää mitä haluaa ja mitä ei (yleensä siis haluaa eri asioita kuin äitinsä), vanhin lapsonen meni kihloihin poika-kaverinsa kanssa ja teki minusta virallisen anoppikokelaan ♥ ja hyvän vävykokelaan olen saanut. (Pisteet Jounille). On tää vaan niin ihanaa elämää kaikkine sählinkeineen ♥
Topias jäi sit odottelemaan kevättä tai tulevaa kesää sinne mahaan, ja antoi mun paisua järjettömiin mittasuhteisiin, ja joutua täydellisen hermoromahduksen partaalle ennenkuin sit päätti yksiönsä käyneen turhan ahtaaksi raskausviikoilla 41+4.. Fiksu poika sinänsä, ei muakaan marraskuu niin kiinnosta, että sitä erikseen haluaisin tulla katselemaan jos vaihtoehtona olis kölliä lämpimässä.
Juu, eli poika siis syntyi joulukuun alussa, ja koko perhe paineli asperger-sopeutumisvalmennus-kurssille herran ollessa viikon vanha. Kurssi oli kovin antoisa (ainakin kuvittelin niin vietettyäni yön hyssytellen huutavaa lasta, ja toisenkin yön), päivisin luentojen aikana herra nukkui kuin enkeli vaunuissaan, herätäkseen lounas ja kahvitauoille ruokailemaan kuten muutkin selvästi tekevät (ja äitikin lapsi tissillä yritti jotain pöperöä suuhunsa tunkea).
Joulusiivous ja verhojen vaihdon tein sujuvasti n. kaksi päivää ennen aattoa. Koiratkin on päättäneet kimpassa, että paras ja ehdottomasti ainoa aika vuodesta jolloin karvanvaihto on tehtävä, on joulukuun alusta maaliskuun alkuun sijoittuvalla jaksolla ja vuorotellen tietenkin, ettei karvan vakiomäärä lattioilla ja matoissa vaan laske alle normin, ja normi on se, että emännän täytyy nähdä pilkkuja joka aamu herätessään ja kahlatessaan karvojen keskellä keittiöön.
Selvisimme siis joulusta, ja karvoista, joita edelleen tukkoina lattialla pyörii. Olemme myös selvinneet pienen pojan syntymästä, iltahuudosta, yövalvomisesta ja Jeren mustasukkaisuusdraamasta. Tai ainakin kuvittelen selvinneeni... Topi herää edelleen öisin vaihdellen arvoituksellisella rytmillä heräämisten määrää kerrasta kolmeen kertaan yössä. Joten nukkumaan mennessäni en koskaan voi tietää heräänkö mahdollisesti puolen tunnin vai kolmen tunnin kuluttua ja kestääkö hereilläolo vartin vai tunnin.
Emmi käytti loppuraskauden tietämillä pehmennyttä pääkoppaani hyväkseen ja sai mut lupaamaan, että opetan hänet kotiopetuksella ajamaan autoa. Hiiohei ja hurraa! Nyt on opetuspoljin paikallaan ja auto on muutoskatsastettu. Silmissä pyörivät kauhuskenaariot tulevista ajotunneista. (jotka siis aivan turhaan... onhan opettajana tälläinen ajomaisteri joka kiljuu kauhuissaan helsingissä ajaessaan niin muut autoilijat kuin oudot liikennemerkitkin).
Yläkerran remontti on kesken ja tällä tahdilla seitä rakennetaan Ennan huoneeksi vielä sittenkin, kun neiti on jo muuttanut pois kotoa. Syynä siis tällä hetkellä on materiaalipula, ja aikapula!
Ja sitten siihen lempiaiheeseeni vielä: Sää!!!!
Kuka #%¤&¤#¤&/% idiootti on keksinyt sanoa, että suomessa on ihana asua ja vuodenajat on NIIIIIN ihania?!?!?!? Kesällä satoi, syksyllä satoi ja kas kas... talvella sataa!
Mä en kyl tajua miten Nooa on saanu sen arkkinsa kellumaan 40 päivän sateen jälkeen? Täällä on satanu nyt lähes tauotta viime toukokuusta asti, eikä täällä kellu kyl minkäänlaisia silja-lineja tai viikkareita meidän kullajoessa! Mut tota lunta on sit riittäny tälle talvelle niin, että jos viikossa on ollu pari päivää lumityövapaata, nii se on jo luokiteltu kuivahkoksi viikoksi!!!
Kuten huomanette, en pidä suomen säästä. Ainoan poikkeuksen tekee kesällä 30 asteen hellejaksot.
Tässäpä tällä erää avautumista ja purnausta. On tässä elämässä silti niitä onnenpipanoitakin, joista suurimman osan tuovat lapset; ne rakkaat riiviöt. Itsepäiset, itsenäiset, omatoimiset ja sohvalla valuvat teinit, kuin jokapaikan touhottimena hääräävä pikku-ukkeli, joka tietää mitä haluaa ja mitä ei (yleensä siis haluaa eri asioita kuin äitinsä), vanhin lapsonen meni kihloihin poika-kaverinsa kanssa ja teki minusta virallisen anoppikokelaan ♥ ja hyvän vävykokelaan olen saanut. (Pisteet Jounille). On tää vaan niin ihanaa elämää kaikkine sählinkeineen ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)