Syyskuisia mietteitä

Mitäpä piti tämä kuukausi sisällään? Kolmet synttärit tietenkin, Ennan kovasti odottamat 9v synttärit, jotka järjestettiin yö-synttäreinä, ja meillä oli sitten kaksi kaveria yökylässä. Tein yläkertaan siskonpedin, ja yläkerta oli sitten neitien valloittamaa aluetta sen illan ja yön. Tein ämpärillisen poppareita, samalla kun tytöt katselivat elokuvaa, ja jättisuuren määrän lettuja... Saunassakin ehtivät käydä lutraamassa =)
Sisko ja isäkin ehtivät täyttää vuosia, onnittelut siis heille vielä kertaalleen ♥
Käväisin paikallisessa perhekerhossa kerran, tällä viikolla en sinne kerennyt, koska viimeisen viikon ajan olen tohissut Emmin muuttoa. Neiti siis muuttamassa omaan asuntoon Forssassa ja nyt on vihdoin tehty vuokrasopimus, tänään vihdoin sähkö ja vesisopimuksetkin sain aikaan, vielä kun vakuutuksen saisin aikaiseksi ottaa. Siihenkin vertailuun sain tuhrattua puolpäivää! Ihanaa kuitenkin kun tyttö on tohkeissaan muutosta, ja ottaa mut ja Arin mukaan touhottamaan =) Ei tullut itelle aikoinaan mieleenikään ottaa äitiä mukaan muuttojuttuihin, vähän tuli kai nenä pystyssä lähdettyä. Onneksi se nenä laskeutui ja huomasin miten korvaamaton apu ja asia oma äiti oikeastaan onkaan. Nytkin takuuvuokrat on hoitunut äidin suosiollisella avustuksella. -kiitos äiti-
On se vaan hassua miten sitä muistaa kuin eillisen, sen oman kotoa muuton, ja nyt ihmettelee kun oma pikkuinen on muuttamassa omilleen ja kokeilemassa josko siivet jo kantaa, samaan aikaan kun ite hoitaa tuota pikkumöttöstä kotosalla ja ihmettelee mihin aika katoaa ja valuu sormien läpi niin nopeasti. Ehkä se haikeus ja itkukin vielä tulee, nyt on vain hämmentynyt olo ja toisaalta onnellinen että on näin läheiset välit kuitenkin itsenäistyvään lapseensa.
Toisen lapsosen kanssa kävin taas vaihteeksi Hämeenlinnassa kääntymässä ja kuulemassa miten sairaanhoitaja tutkimuksessa oli kiinnittänyt huomiota poikkeaviin asioihin, jotka olisin voinut kertoa hänelle esimerkkien avulla ilman tutkimuksia...
No nyt on kuitenkin diagnoosi ikäänkuin varmistunut, ja saadaan sitten haettua kelan kuntoutusta koko perheelle, (jota siis odotan jo innolla).
Pikku möttönen kasvaa kovasti, ja tuossa kahden kuukauden tullessa täyteen, mittailtiin kotivaaálla ja rullamitalla ja strategisen mitat on nyt 63cm ja 8600g. Melkoinen möttönen siis =D
Vähän jo kauhistelin, että jos tuo fibro kovasti alkaa taas kiusaamaan, niin miten ikinä jaksan tota jötkälettä kantaa ja nostella? ehkäpä alan sitten elämään lattianraja-elämää ja ryömin pojan kanssa kilpaa lattioilla Arin työpäivän ajan, saa sitten nostaa mut lattialta ylös töistä tullessaan jos viitsii =) (pitänee siis käyttäytyä kauniisti, ettei jätä mua sit sinne villakoirien sekaan pitkiksi ajoiksi).
Lasten elatus on tuonut omat lisämausteet tähän kuukauteen, ja lopputulema on ihan hyvä, vaikkakin sinne lastenvalvojalle pitää mennä kuitenkin uudestaan. Mutta melkoisten kiemuroiden ja muutaman erittäin kireätunnelmaisen puhelun jälkeen asiat näyttää rullaavan taas vähän matkaa eteenpäin.
Mitäköhän muuta.? Tätä aloitellessa oli paljonkin asiaa, nyt tuntuu että astia on ammennettu tyhjiin. Vieläkin tulee asioita mieleen, mutta kaikkea en sentään elämästäni halua täällä kuitenkaan jakaa.
Ainiin... Jos tätä sattuu joku ihana lähisukulainen tai ystävä tästä lähistöltä (kröhöm) lukaisemaan ja on jaksanut loppuun asti tämän jaarittelun lukea, niin ihan pikku vinkkinä annettakoon, että Mä ja Ari kaivataan KIPEÄSTI kahden keskistä aikaa! Meidän perheessä kytee Kriisi! =)